Syksyn kortteja

Nyt on ollut aika vähän tilaisuuksia tehdä kortteja. Tässä kuitenkin tämän syksyn ainokaiset:

Isänpäivän (ja juuri sataneen lumen) kunniaksi leikkelin paperista lumiukkoja kortteihin. Mitenköhän jaksan aina näperrellä ja leikkailla ja liimailla noita pikkuruisia paperinpalasia toisiinsa kiinni? Tuon lumisateen tein kyllä onneksi korjauslakalla :D Nämä tulevat nyt hieman myöhässä tänne, mutta ehkä siis inpistä ensi vuoteen!

Luettujen lehtien tekstit pääsivät muodostamaan uusia sanoja...

Tässä yksi syksyn nimpparikortti. Pahville leikattu ja liimattu siili on saanut piikkinsä ulkoa haetuista havunneulasista.

Sain äidiltäni vanhoja kalentereita askartelukäyttöön. Helpon tuparikortin sain siis tehtyä leikkelemällä niistä kuvia! Note to self: aina ei tarvitse näpräillä pikkuruisen askarteluiden kanssa, joskus voi mennä helpomman kautta ;)

Tällaisia jännittävyyksiä tällä kertaa :D

Köksäntunneilla taidot karttuu...

Olen nyt ollut pari viikkoa yläasteella harjoittelemassa koulunkäynninohjaajan hommia. Viikon työtunneista aika moni vierähtää kotitalouden eli köksän tunneilla, ja aika kyllä kuluukin hyvin siinä touhutessa. Tällä viikolla ollaan jo muutamaan otteeseen valmistettu itäsuomalaista rättänää eli mustikkakukkoa. Ihastuin tässä jälkiruoassa ruisjauhojen ja mustikoiden yhdistelmään: pakko olla hyvää! Ja niin, viikon verran kuolailtuani päätin itsekin tarttua toimeen. :D Ja kyllähän se maistuikin, syötiin kaksin koko kulhollinen...

Mustikkakukko

Uuni: 200 astetta, n. 25 min

100 g margariinia
1/2 dl sokeria
n. 2 1/2 dl ruisjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta

Täyte:

3 dl mustikoita
1 rkl perunajauhoja
1/2 dl sokeria

1. Sekoita pehmeä margariini ja sokeri hyvin. Voitele vuoka.

2. Sekoita ruisjauhot ja leivinjauhe ensin keskenään, sen jälkeen sekoita ne vähitellen margariini-sokeri -seokseen.

3. Sekoittele toisessa kulhossa mustikat, perunajauhot ja sokeri.

4. Jaa taikina puoliksi. Painele toinen puoli vuoan pohjalle. Levittele mustikat pohjan päälle. Levitä toinen puoli taikinasta "kanneksi" mustikoiden päälle. Itse teen sen sillä tavalla, että otan pienen palan taikinaa ja painelen sen sormieni välissä levyksi, jonka laitan mustikoiden päälle. Näitä monta vierekkäin, niin siinä on hyvä kansi :)

Vinkki: taikinaa kannattaa käsitellä märin käsin, jotta se ei tarttuisi niin helposti sormiin kiinni.

Mustikkakukko (niin kuin muutkin mustikkajälkkärit) maistuu tietysti parhaimmalta vaniljakastikkeen kanssa. Me kannatetaan kasvipohjaista Oatly-merkkiä! ;)

Hyviä herkkuhetkiä! Ja olkaa säästäväisempiä kuin me, että jäisi vaikka vähän seuraavallekin päivälle... :D

Lindströmin pihvejä

On yksi asia mitä kaipaan niiltä ajoilta, kun asuin vielä kotona: äitin tekemä ruoka. Varmaan aika monella sama, veikkaisin? :) Vielä on omassa ruoanlaitossa himpun verran hiottavaa ennen kuin niitä edes kehtaa verrata. Tavoitteet on ainakin korkealla!

Tuntuu, että olen vielä ihan amatööri ruokien maustamisessa. Joskus saattaa säkällä tullakin oikein hyvää ruokaa jossa on maut kohdillaan, mutta liian usein jotain puuttuu...Nimittäin (yleensä) suola. Itseäni se ei oikeastaan haittaa, mutta onhan sellaista ruokaa ikävä tarjota muille. Maistan kyllä sapuskaa ja lisään tarvittaessa mausteita, mutta kaikkia sooseja ei voi maistaa tekovaiheessa, kuten tänään tekemiäni lindströmin pihvejä. Noh, oikein siedettäviähän niistä loppujen lopuksi tuli. Sain kehuja jopa pihveihin epäillen suhtautuneelta poikaystävältäni! :D

Tämä ruoka on yksi niistä lapsuuden (ja oikeastaan koko ikäni) lemppareista. Olen kiitollinen, että meillä on aina syöty kaikkia ihania, perinteisiä ruokia. Olen myös kiitollinen, että minusta ei ole tullut "nirsoa", vaan pidän oikeastaan lähes kaikesta ruoasta :)

Lindströmin pihvit

400 g jauhelihaa
2 punajuurta (raakana tai säilöttynä)
1 prk kermaviiliä
1 dl korppujauhoja
1 kananmuna
1 sipuli
suolaa
pippuria


1. Sekoita kermaviili ja korppujauhot. Anna hetki turvota.

2. Kuullota sipuli pannulla.

3. Raasta punajuuret. Jos käytät raakoja punajuuria, keitä niitä ensin hetki kunnes ne pehmenevät hieman.

4. Sekoita kaikki ainekset. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista ne pannulla.

Nam! Eipä noista taaskaan kovin komeita tullut... Mutta eihän ruokaa ole kuvattavaksi tarkoitettu, vaan syötäväksi! Kämmeniin jää muuten oikein mukava, punakka väri,...

Punaposkiulkoilua ja broileriratatouillea

Hui, mikä otsikko. Vaikeita sanoja...

Ulkona oli tänään niin kylmä ilma, että se toimi oikein hyvin ruokahalun herättäjänä. Laitettiin kunnolla vaatetta päälle ja suunnattiin Tallipihan, Näsinkallion ja Tampellan suuntaan.

Kun päästiin kotiin, tein ylläriruokana broileriratatouillea. En ole koskaan sellaista tehnyt, mutta se vaikutti niin hyvältä ja terveelliseltäkin, että laitoin padat porisemaan. Huomasin tehdessäni, että tällä ohjeellahan ruokaa tulee aivan hirveä määrä (ainakin minun pienille padoille ja kattiloilleni), joten jouduin supistamaan hieman raaka-aineiden määrissä... Broileriakin sain ahdettua 800 gramman sijasta vain 450 grammaa, kun tilanpuute iski. Jouduinkin sitten jakamaan ruoan kahteen eri astiaan kypsymään. Kannattaa siis varautua! :D

Ohje on Parhaat ruokaherkut -vihkosesta.

Broileriratatouille (4 annosta)

800 g broileria (suikaileina tai paloiteltuna fileenä)

1 sipuli

1 paprika

2 kesäkurpitsaa

1 munakoiso

250 g herkkusieniä

2 puristettua valkosipulinkynttä

1 rkl Provencen yrttimausteseosta

1 prk (400 g) tomaattimurskaa

suolaa

mustapippuria

Silppua sipuli. Kuutioi paprika, kesäkurpitsa ja munakoiso. Viipaloi herkkusienet.

Ruskista broilerisuikaleet tasaisesti joka puolelta.

Lisää kasviskuutiot, sienet, sipulisilppu, valkosipuli ja yrittimauste. Kuullota hetki.

Sekoita joukkoon tomaattimurska ja kiehauta. Hauduta kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes kasvikset pehmenevät. Mausta suolalla ja pippurilla.

Broilerin sijasta tähän sopisi oivallisesti myös possusuikaleet!

Ps. Onko minusta tullut vanha, kun olen alkanut pitää kesäkurpitsasta?! 

Askarteluja vauvakutsuille

Askarteleminen on ihanaa! Yhtenä päivänä minulle tuli mieleen, että ala-asteikäinen minäni olisi hyvin kateellinen minulle nyt! On meinaan mukavaa, kun papereita löytyy lähes jokaisessa värissä, on kartonkeja, kimalleliimoja, kakkupaperia, tarroja, tusseja, värikyniä, silkkipaperia, nauhoja... Ja tietenkin tärkeimmät, eli sakset ja liimaa! Haaveilin aina ehtymättömästä askarteluvarastosta, jossa olisi yhtä hienoja välineitä kuin koulussa tai kerhossa... Eipä tuo "varasto" taida nytkään olla ihan täydellinen, mutta oikein riittävä silti :)

Lähipiiriimme on syntymässä poikavauva, ja olemme porukalla suunnitelleet vauvajuhlia. Juhlat ovat yllätys, joten toivottavasti kaikki sujuu hyvin :) Minä tein juhliin vähän koristeita. En ajatellut pukea ihan koko asuntoa hörhelöihin, vaan panostaa muutamaan kauniiseen yksityiskohtaan.

Ajattelin, että jonkinlainen "tervetuloplakaatti" voisi olla kiva. Pähkäilin ensin mitä siinä voisi lukea, sitten päädyin ihan vaan "Baby" -tekstiin.

Liimailin sitten pahviin kaikkea söpöä, kuten tutin ja sydämiä :) (Klikkaa kuvat suuremmiksi!)

Taiteilin kattoon roikkumaan nättejä sinisiä silkkipaperikukkia. Löysin helpon ohjeen tällaisesta blogista. Tekemäni palloset eivät olleet kylläkään niin symmetrisiä ja siistejä kuin ohjeessa :D Ne sopivat silti oikein hyvin esimerkiksi keittiön pöydän päälle roikkumaan.

Aion leipoa dumle-muffinseja juhlia varten. Ne ovat jo hyväksi havaittuja ja sopivan helppoja tehdä. Muffinseja varten ostin teeman mukaisesti sinisiä paperivuokia. Cocktailtikuista ja sinisestä paperista väkertelin pieniä viirejä, jotka isken muffinseihin nököttämään. Herkkujen ohje löytyy täältä.

Tunnelmaa luodaan myös sinisillä (ja muillakin) kynttilöillä, ja esimerkiksi sinisillä karkeilla, mitä ronkin irttareiden joukosta jättäen vain punaiset jäljelle :D

Iltapalalla...

Meillä syödään iltapala yleensä telkkaria katsellen. Kaappi notkuu leffojen painosta, ja yleensä meillä onkin joku elokuva aina kesken. Minulle syöminen on sellainen nautinto, että on ihanaa kun voi samalla katsella vaikkapa jotain hauskaa ohjelmaa: nautinto tuplaantuu!

Kun on aikansa syönyt pelkkää maitorahkaa ja mehukeittoa iltaisin, alkaa joskus miettiä, mitä muuta sitä voisi illalla syödä? Iltapalan on hyvä proteiinipitoinen, koska se pitää nälän loitolla. Illalla ei myöskään kannata syödä liian raskasta tai rasvaista ateriaa. Seuraava vinkki on varmasti jo tuttu monelle, mutta hyväksi havaittua ohjetta kannattaa mielestäni jakaa mahdollisimman laajalle :)

Poikaystäväni on muutamana iltana tehnyt jotain omituista, hyvältä tuoksuvaa sapuskaa, ja pari iltaa sitten päätin pyytää maistiaisen. Se maistui banaanilta. Olen (ainakin joskus ollut) banaaniallergikko, joten tämän keltaisen hedelmän käyttö arvelutti minua ensin. Palasen makusteltuani tajusin, että voisin syödä tätä herkkua huoletta.

Banaaniletut (1 annos)

1 banaani, mieluiten pehmeä
2 kananmunaa
(ruokokidesokeria)

Muussaa banaani. Riko kananmunat samaan kulhoon ja sekoita hyvin. Paista pannulla kuin munakas!

Väli- ja iltapalalla letut ovat oikein hyviä sellaisenaan, ja halutessaan niiden päälle voi laittaa esimerkiksi marjoja. Nämä letut kelpaavat myös herkuksi, ja silloin ne huutavat vaniljajäätelöä kaverikseen :)

Kuvaa en ole edes ehtinyt napata, kun herkku on aina jo karannut parempiin suihin.

Jotain esittelyn tynkää...

Heissan!


Tuntuu, että itsellä on niin paljon ideoita ja ajatuksia, että niiden perusteellahan voisi alkaa vaikka ihan omaksi ilokseen kirjoittaa blogia! Olen saanut muiden blogeista niin paljon inspiraatioita, että olisi hienoa, jos joku vaikka innostuisi jostain mitä minä olen tehnyt. Eli toisin sanoen: aloitan nyt omaksi ilokseni ja muiden inspaamiseksi! :)

Pidän paljon askartelusta, ulkoilusta, kirppareiden kiertelystä, ruoanlaitosta, leipomisesta, ja näiden lisäksi olen viime aikoina innostunut neulomisesta. Siinä en ole vielä mikään haka, mutta haluan kovasti kehittyä. Ihanan ystäväni avustuksella olen saanut kohta aikaan vauvan tumput, josta toinen on siis vielä työn alla.

Itse tekeminen on hyvä keino ilahduttaa muita. Miksi tekisin vain itselleni pellillisen muffinseja, kun ihanat ystäväni voisivat nauttia niistä? Ja kelle askartelisin kortteja, jos en lähipiirin syntymäpäiväsankareille? Välillä tietenkin täytyy tehdä myös itselleen jotain, vaikkapa kotia piristämään. Viimeksi tein itselleni kauniin tuikkukipon, joka on todella "tarpeellinen" näin syksyn tullen ;) Erilaisia kynttilöitä, tuikkuja ja tuikkukippojahan ei voi olla koskaan liikaa...

Tuossa yllä on huono kuva kiposta. (Klikkaa!) Lakkasin lasipurkin kylkiin sinistä "paperia" (en muista sen nimeä, apuva) ja liimasin tuollaisia hopeisia rinkuloita päälle. Valo loistaa nätisti sieltä läpi :)

Toivottavasti innostun aktiivisesti kirjoittelemaan tänne ja kertoilemaan puuhistani. Ensimmäisiä aiheita odotellessa siis... :)

Ps. Blogi on muuten saanut nimensä lempiyhtyeeni Dire Straitsin biisistä. Ottamatta kantaa laulun sanoihin, nimi kuvastaa mielestäni jotenkin sitä, kuinka pidän niin monenlaisista asioista. Ei mitään kauhean kryptistä siis. Vaihdan nimen sitten jossain kohtaa kun keksin jonkun paremman ja kuvaavamman :D