Keinutellen syksyyn...

Onko joku muukin taas ilmojen viiletessä alkanut ylifiilistellä syksyä? Tai ylifiilistelyltä se varmaan jonkun mielestä voi näyttää, kun on vaan niin ihmeellisen kivaa. Tuntuu melkein samalta kuin keväällä, kun aurinko näyttäytyy ekoja kertoja pitkien talvikuukausien jälkeen. Tai kun kesän korvalla päivät alkaa pidentyä niin paljon, että kesäiltaisin ajantaju katoaa. Mä ainakin saan huimasti lisää positiivista energiaa aina kun mittari näyttää taas pari astetta vähemmän kuin eilen.

Syksyyn kuuluu paljon kliseitä. En viitsisi edes sanoa, kuinka on vaan ihan pakko "käpertyä sohvan nurkkaan höyryävän teemukin ja hyvän kirjan kanssa". Eikun oho, tulipahan tuokin sanottua... Harmi, kun noinkin ihanasta asiasta tulee kliseen kautta ihan mitäänsanomaton kuva.

Syksyllä on kaikesta huolimatta ihana:

Käydä ulkoilmassa kahvilla tai teellä. Toinen klisee: kaikki maistuu paremmalta ulkona.

Pitää kameraa joka paikassa mukana, koska kaikki kauneus ansaitsee tulla kuvatuksi.

Polttaa kynttilöitä joka ilta ja tuoksutella niiden tuoksuja kaupoissa. Ikean kynttiläosasto on mun lemppari tähän tarkoitukseen. 

Leipoa mitä tahansa, missä on omenaa. Ja kanelia.

Lukea lukea lukea. Vaikka sitten siellä sohvan nurkassa sen teekupposen kanssa.

Olla kotona. Koti on aina paras paikka olla, mutta syksyllä se tuntuu erityisen turvalliselta ja lämpimältä.

Minulla tämä kotirakkaus on kyllä selvästi muutamaa astetta suurempi juuri tähän aikaan vuodesta. Se näkyy muun muassa erikoisena innostuksena siivoamiseen ja järjestyksen ylläpitämiseen. Pitäähän sitä yhdestä rakkaimmastaan huolta pitää! Ja jos joku vaikka sattuisi eksymään kylään... :)

Myrskyn jälkeen... syödään!

Syysmyrskystä selvitty! Mä ainakin myönnän, että mua vähän hirvittää, kuinka voimakas luonto voi ankarimmillaan olla. Aika vähällä me täällä Suomessa kuitenkin päästään, mutta silti. Pelkkä kova tuulen ääni ja puiden humina saa mun käsikarvat nousemaan pystyyn, saatika sitten kun katselee noita korkeita, heiluvia puita tossa meidän talon vieressä... Hui!

Kaikkihan tietävät millainen sää on myrskyn jälkeen, joten tänään ollaan nautittu auringosta. Varsinaiselle ulkoilulle lähdettiin kuitenkin vasta pimeän saavuttua, mutta syysilma virkisti silti ihan huimasti. Punaisin poskin siis kohti iltapuuroa ja kynttilöitä.

Insipiroiduin tänään kekseliäästä Gastronaatti-kirjasta. Lue lisää täältä! Ostin tämän kirjan keväällä itselleni, ja onhan tää nyt aika ihana.

Lauantain kunniaksi lounaalla herkuteltiin Fish and chips -aterialla kotitekoiseen tapaan. Idea on siis mukailtu tuosta Gastronaatti-kirjasta.

Fisua ja pottuja

Potut:

1. Halkaise perunat pitkittäin lohkoiksi.

2. Pyörittele niitä oliiviöljyn, suolan ja herbamare-yrttisuolan maukkaassa seoksessa.

3. Laita uunin keskitasolle valmistumaan, se vie 30-40 minuuttia 200 asteessa.

Fisut

1. Leikkaa seit haluamasi kokoisiksi palasiksi.

2. Pyörittele palaset ensin kananmunassa, sitten korppujauhon ja suolan seoksessa.
3. Paista kalat pannulla voissa 4-5 min per puoli.

Itsetehtyjä lohkoperunoita ei vaan voita mikään. Ja niin on heleppoo taas että! Perkule vaan kun sössin jotenkin tuon annoskuvan kanssa, joten autenttista kuvaa tämän päivän nautinnosta ei ole. Voit siis kuvitella mielessäsi mojovan annoksen tätä perinneherkkua, ja lipaista suupielestäsi tippuvan kuolapisaran ennen kuin se osuu paidallesi.


Raikasta syksyä, muista syödä hyvin ja ulkoilla paljon! Kuka muu odottaa jo ensimmäisiä pikkupakkasia ja ensilunta? :)

Syksyiset puolukkaleipäset

Syksy alkaa olla nyt vihdoin kunnolla saapunut. On siis taas aika ujuttaa keittiöön kaikki syksyn antimet: sienet, marjat ja omenat. Ja onhan siinä jotain erityisen hienoa, että jotain itse poimimaansa voi käyttää ruoanlaitossa! Entisaikaan se oli ihan tavallista arkipäivää, mutta nykyään kaikkea saa kaupasta, eivätkä kaikki jaksa vaivautua vaikkapa sienimetsään (itsehän en edes tunnistaisi syötäviä sieniä...).

Näissä herkullisissa leivissä olen aiemmin käyttänyt porkkanaraastetta, ja nyt sain ajatuksen kokeilla puolukkaa. Näky oli aika hurja, kun leivät tulivat uunista: näytti siltä kuin olisin tehnyt leivät avohaava kädessä vuotaen ;). Joka tapauksessa maku oli mukavan kirpeä, ja koostumus oikein muheva. Täydellinen syysiltojen iltapala on tässä!

Syksyiset puolukkaleipäset

3 dl täysjyvävehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 dl kylmää maitoa tai vettä

2 rkl öljyä

½-1 dl puolukoita

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Lisää neste ja öljy ja puolukat, sekoita varoen ja mahdollisimman vähän.

3. Jaa taikina pellille kahteen osaan. Taputtele niistä pyöreät leivät jauhoitetuin käsin. Jaa leivät neljään osaan, vaikka pistelemällä haarukan avulla. Pistele vielä leipiin haarukalla reikiä.

4. Laita leipäset uunin keskitasolle, 225 asteeseen ja anna olla 10 minuuttia.

5. Revi leivät "katkoviivojen" avulla osiin, ja pistele poskeesi voin kanssa!

Me nautiskelimme leivät teen kanssa parvekkeella kirpakassa ilmassa. Pienessä pöydässämme paloi uusi kynttilä, joka loi ihanaa valoaan kauniiseen syksyiseen hetkeen. Uskoisin, että muistelen sitä iltaa vielä pitkään.

Ulkokynttilä, Kodin Ykkönen 3,90 e

Ihania syksyisiä iltoja toivotan!

Täydellisestä Muodosta ja Hyvin Tärkeistä Hinajatauoista

Tein SPR:n Kontista suurenmoisen ihanan kirjalöydön. Tipautin kahden euron kolikon kassahenkilön käteen ja lähdin myhäillen kotia kohti. Tiesin, että tämä opus takaisi minulle monet suloiset hetket ja myötätuntoiset kikatukset. Kirja oli "Nalle Puhin jumppakirja". Ihan jo lukematta aavistan, että tässä saattaa olla pelastus monelle "Muodostaan" huolestuneelle, kalorien laskijalle ja pakkoliikkujalle. Höperön Nalle Puhin ja hänen ystäviensä fitnessfilosofia taitaa olla jotain ihan muuta kuin nykypäivän trendit, ja terveellä tavalla. Monella meistä lienee paljon opittavaa Puolen hehtaarin metsän asukeilta. Tämä kirja lähtee seuraavaksi lukuun, mutta olen jo ottanut hieman varaslähtöä selailemalla kirjaa ja poimimalla muistiin viisaita lausahduksia. Jaan niistä joitakin teidän kanssanne, koska ajattelen että se saattaa hyvinkin piristää tätä syksyistä päivää, kun aurinkokaan ei ole vielä jaksanut ilmestyä taivaalle.

"Liikunnan pitäisi pikemmin mukautua yksilöön kuin yksilön liikuntaan."
"Niin kuin karhu syö hinajaa", Puh ehdotti, "mutta hinaja ei syö karhua?"

"Mitä kalorit ovat?" Puh kysyi.
"Kalorit ovat hunajaa, kermaa ja syntymäpäiväkakkua."
"Kaikkea sitä mistä Puh pitää eniten", Nasu kuiskasi.

"Eikö olisi yksinkertaisempaa pienentää herkkupaloja?"
Puh näytti huolestuneelta. "Se saattaisi merkitä, että minun olisi pistäydyttävä Kanin luona vähän useammin."
"Ei, Puh! Se saattaisi merkitä sinun Muotosi pitämistä kunnossa! Ja sen teet jättämällä väliin nuo ylimääräiset herkkupalat."
"Mistä sen tietää, mitkä niistä ovat ylimääräisiä?"

"Tarkoitan, että sinun on harjoitettava liikuntaa joka päivä. Samoja liikkeitä ja samassa järjestyksessä. Ja sitten sinusta tulee Hyvin Voimakas Karhu."
"Minä kun luulin että liikunta olisi kuin juhlat", Nasu sanoi, "että ne ovat ja sitten ne ovat ohi."
"Ei, Nasu, liikunta ei ole koskaan ohi."
"Tarkoitat siis että liikunta on..."
"Ikuista."

"Puh, puusta putoaminen ei ole liikuntaa."
"Voi, no mitä se sitten on?"
"Se on... no, se on... sillä ei ole mitään väliä mitä se on. Vain sillä on väliä mitä se ei ole. Ja se ei ole liikuntaa."

"Katsohan Nasu", sanoin. "Liikunnassa ei ole tärkeää Muoto, vaan henki."
--
"Asian ydin on itsensä laajentamisessa, Puh, ruumiillisen kokemuksensa laajentamisessa - ei vain niin että ajattelisi miltä elimistössä tuntuu, vaan että myös Pitää Siitä Miltä Tuntuu."

"Muista että kuntoharjoituksessa ei ole kyse pelkästään Terveellisestä Toiminnasta. Yhtä lailla se on Hyvän Olon Saavuttamismenetelmä."

"Mutta Puh, kuuluvatko hunajapurkkien laskeminen ja hunajan syöminen todellakin liikuntaohjelmaan?"
"Ainakin minä teen niitä aina. Eikö liikuntaharjoitus olekin jotain mitä tehdään aina?"

"Jospa vain olisimme tulleet ajatelleeksi välipalaa", sanoi Puh.
"Miksemme hakisi sitä nyt?"
"Voi haetaan."
"Puh", minä huusin hänelle, "etköhän nyt unohda kalorit?"
"Luulin että saa syödä yhden tai kaksi ylimääräistä jos juoksee", hän sanoi kääntyen menemään.
"Puh, ethän sinä juokse."

"Mekö vain makaamme ja kuuntelemme?" Nasu kysyi. "Emmekö liiku yhtään?"
"Aivan niin."
Hän näytti epäilevältä. "Tämä on ensi kerta kun kuulen laiskasta liikunnasta. Mille ruumiinosalle se on hyväksi?"
"Sielulle. Katsos, mielikuvituksesikin kaipaa silloin tällöin liikuntaa."

Lainaukset kirjasta: Ethan Mordden: Nalle Puhin jumppakirja (WSOY 1997)
Kuvat (paitsi viimeinen) jälleen pixabay.com, koska kamera on latauksessa muualla :)

Viikon mietteitä ja ruispuolukkapuuroa

Heippa!

Tää on ollut kyllä mielenkiintoinen viikko, ja vielä olis pari päivää jäljelläkin! Maanantaina seikkailtiin ystävän kanssa Särkänniemessä, syötiin burgereita ja metrilakua, ja mä istuin pelkurina odottelemassa kun ystävä pyöriskeli mm. Tornadon kyydissä. Onhan se ennen ollut munkin lempilaitteita, mutta miten sen nyt sanoisi... Vanhuus ei tule yksin! Uskalsin kuitenkin moniin muihin hurjiin, kuten High Voltageen ja Half Pipeen, joka on ihan thö best!

Oon nähnyt nyt paljon ystäviä, on ollut aika ihanaa. Kohtahan jo alkaa koulu ja pakerrus, joten nyt on hyvä nähdä ihmisiä vielä kun energiatasoni on suht. korkealla!

Eilen torstaina oltiin Tampereen tuomiokirkossa Syntisten yö -tapahtumassa laulamassa yhteislauluna "syntisten virsiä", joista on oikein kirjakin koottu. Saatiin hyvät paikat edestä, kun tultiin jo lähes puoltatoista tuntia ennen tapahtuman alkua paikalle. Illan odotetuin juttu oli tietenkin Hanhiniemi-Rauhala M.A.D - eli Melko Akustinen Duo. Jumaliste, kuinka Hanhiniemen laulut sopivat hienosti kirkkoympäristöön, ja melko akustisesti soitettuina ne iskivät kyllä taas suoraan tuonne jonnekin - sydämeen, sieluun, ainakin. Pauli Hanhiniemeä en osaa edes hehkuttaa niin paljon, kuinka hän ansaitsisi. Olen nähnyt muutaman kerran aiemminkin kyseisen ruutupaidan esiintyvän, ja taas tuli tunne, ettei malttaisi odottaa seuraavaa kertaa.

Tottahan tän oli pakko tulla minunkin kirjahyllyä koristamaan! Ja tietty jos sieltä välillä jotain laulaisikin...

Viikkoon kuului myös tällainen erikoisuus:

1. Sain kutsun työhaastatteluun
2. Sain paikan
3. En ottanutkaan paikkaa vastaan

Iltatyö nuorten kanssa olisi ollut mahtava tilaisuus, mutta yhdistettynä yliopiston aikatauluihin ja etenkin näihin alkuhässäköihin, se olisi ollut minulle liikaa. Olin juuri päässyt ilmoittamasta esteestäni, kun huomasin toisen työmahdollisuuden. Soitin sinne hetimiten, ja pim: aloitan syyskuun alussa kokkikerhon ohjaajana :D Pikkuinen työ, mutta olen siihen erittäin tyytyväinen. Suurempaa juttua en uskaltaisi vielä aloittaa, ennen kuin opiskelut ovat lähteneet alkuun.

Sitten taas ruoka-asioihin... Tovin verran mieleni on tehnyt ruispuolukkapuuroa. Koska olen helppojen reseptien ystävä, pistin kattilan levylle ja heitin ainekset sekaan, puuro tuli siinä samalla kun pelasin yatzya tietokoneella... Mukavia syksyisiä makuja ja terveellinen välipala! Sopii myös opiskelijan budjettiin ;).

Ruispuolukkapuuro

1 ½ l vettä
4 dl puolukoita
4 ½ dl ruisjauhoja
½-1 dl tummaa ruokosokeria

Keitä vesi kiehuvaksi ja lisää loput aineet joukkoon. Vispaa kunnolla jauhokökkäreet pois, ja anna hautua liedellä n. puolesta tunnista tuntiin. Sekoittele välillä. (Itse otin puurosta annoksen jo puolen tunnin hautumisen jälkeen, ja hyvää oli. Lopun puuron jätin vielä hetkeksi levylle.)

Mukavia päiviä ja syksyn odotusta!

Syksyn kortteja

Nyt on ollut aika vähän tilaisuuksia tehdä kortteja. Tässä kuitenkin tämän syksyn ainokaiset:

Isänpäivän (ja juuri sataneen lumen) kunniaksi leikkelin paperista lumiukkoja kortteihin. Mitenköhän jaksan aina näperrellä ja leikkailla ja liimailla noita pikkuruisia paperinpalasia toisiinsa kiinni? Tuon lumisateen tein kyllä onneksi korjauslakalla :D Nämä tulevat nyt hieman myöhässä tänne, mutta ehkä siis inpistä ensi vuoteen!

Luettujen lehtien tekstit pääsivät muodostamaan uusia sanoja...

Tässä yksi syksyn nimpparikortti. Pahville leikattu ja liimattu siili on saanut piikkinsä ulkoa haetuista havunneulasista.

Sain äidiltäni vanhoja kalentereita askartelukäyttöön. Helpon tuparikortin sain siis tehtyä leikkelemällä niistä kuvia! Note to self: aina ei tarvitse näpräillä pikkuruisen askarteluiden kanssa, joskus voi mennä helpomman kautta ;)

Tällaisia jännittävyyksiä tällä kertaa :D

Punaposkiulkoilua ja broileriratatouillea

Hui, mikä otsikko. Vaikeita sanoja...

Ulkona oli tänään niin kylmä ilma, että se toimi oikein hyvin ruokahalun herättäjänä. Laitettiin kunnolla vaatetta päälle ja suunnattiin Tallipihan, Näsinkallion ja Tampellan suuntaan.

Kun päästiin kotiin, tein ylläriruokana broileriratatouillea. En ole koskaan sellaista tehnyt, mutta se vaikutti niin hyvältä ja terveelliseltäkin, että laitoin padat porisemaan. Huomasin tehdessäni, että tällä ohjeellahan ruokaa tulee aivan hirveä määrä (ainakin minun pienille padoille ja kattiloilleni), joten jouduin supistamaan hieman raaka-aineiden määrissä... Broileriakin sain ahdettua 800 gramman sijasta vain 450 grammaa, kun tilanpuute iski. Jouduinkin sitten jakamaan ruoan kahteen eri astiaan kypsymään. Kannattaa siis varautua! :D

Ohje on Parhaat ruokaherkut -vihkosesta.

Broileriratatouille (4 annosta)

800 g broileria (suikaileina tai paloiteltuna fileenä)

1 sipuli

1 paprika

2 kesäkurpitsaa

1 munakoiso

250 g herkkusieniä

2 puristettua valkosipulinkynttä

1 rkl Provencen yrttimausteseosta

1 prk (400 g) tomaattimurskaa

suolaa

mustapippuria

Silppua sipuli. Kuutioi paprika, kesäkurpitsa ja munakoiso. Viipaloi herkkusienet.

Ruskista broilerisuikaleet tasaisesti joka puolelta.

Lisää kasviskuutiot, sienet, sipulisilppu, valkosipuli ja yrittimauste. Kuullota hetki.

Sekoita joukkoon tomaattimurska ja kiehauta. Hauduta kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes kasvikset pehmenevät. Mausta suolalla ja pippurilla.

Broilerin sijasta tähän sopisi oivallisesti myös possusuikaleet!

Ps. Onko minusta tullut vanha, kun olen alkanut pitää kesäkurpitsasta?!