En voinut uskoa lukemaani. Luin esimerkkejä ja kokemuksia, ja minuun iski erikoinen tunne. Varmasti moni ensimmäistä kertaa asiaan tutustuva erityisherkkä kokee saman reaktion: tuohan on aivan kuin minä. Tutustuin ajatukseen kuitenkin varovasti: voisiko tuo kertoa minusta, vai kuvittelenko vain?
Äkkiä tuli tunne, että haluan saada omia ajatuksiani kirjoitetuksi ylös, vaikka sitten tähän blogiin. Minulle on aina ollut helpompaa kirjoittaa kuin puhua. Pelkään sellaisia tilanteita, kun minun pitäisi ilmoittaa joku vaikea, kipeä tai superonnellinen asia toiselle. Pelkään omaa reaktiotani, koska itku on lähes varmasti tulossa. Pelkään näyttää itkuani sen vuoksi, koska en pysty hillitsemään sitä: pieni tai suuri, iloinen tai surullinen asia, itkuni on aina samanlainen vesiputous- ja rääkymisryöppy. Vaikka kerrottava asia ei oikeasti saisi minua itkemään, sen kertomisen jännittäminen saa. Erikoista, eikö? Siksi mieluummin kirjoitan.
 |
| Lahdesta löytyy tämä puhutteleva taideteos :) |
Itkun lisäksi toinen asia, jolle koen olevani erityisen herkkä, on ihmisten seura ja yksinolon tarve. Minusta on tietenkin ihanaa viettää aikaa ystävieni ja muiden elämäni ihmisten kanssa, mutta jaksaakseni olla porukassa, minun täytyy saada tarpeeksi omaa aikaa. Vain yksin ollessani voin "latautua" ja saada päätäni tyhjennettyä. Välillä minun täytyy vain saada ajatella.
Joskus olen seurassa hiljainen. Se ei (ainakaan yleensä...) tarkoita että olisin vihainen tai surullinen, minun vain täytyy olla niin. Nyt olen itsekin alkanut ymmärtää sen, ja annan itselleni luvan olla vaiti jos silti tuntuu.
Joskus olen seurassa hiljainen. Se ei (ainakaan yleensä...) tarkoita että olisin vihainen tai surullinen, minun vain täytyy olla niin. Nyt olen itsekin alkanut ymmärtää sen, ja annan itselleni luvan olla vaiti jos silti tuntuu.
Erityisherkät kuulemma kokevat aistit tarkemmin ja vahvemmin kuin muut. Kipukynnys saattaa olla matala, konsertissa ei pysty keskittymään ilman korvatulppia, ja usein muiden mielestä tavallinen maisemakin näyttää niin erityisen hienolta, että sitä on vaikea selittää. Välillä on hankalaa yrittää saada toinen ymmärtämään, kuinka sanoinkuvaamattoman maukas jokin ruoka on, tai kuinka joku musiikkikappale saa hassun tunteen jokaiseen soluun. Tuntuu hankalalta, ettei voi saada toista ymmärtämään.
Olen huomannut, että jotkut tilanteet saavat minut reagoimaan kehollisesti. Esimerkiksi kova melu, hälinä tai siivottomuus aiheuttavat minussa lähes aina voimakasta väsymystä, ahdistavaa tunnetta, sydämentykytyksiä tai päänsärkyä. Sosiaalinen kanssakäyminen on tietenkin mukavaa, mutta se myös väsyttää: sen huomaa viimeistään seuraavana aamuna kun on nukkunut sikeämmin ja pidempään kuin yleensä.
Näitä asioita on paljon! Olen esimerkiksi jo aikaisemmin huomannut olevani jotenkin yliherkkä kofeiinin vaikutuksille. Muistoissani on nuoruuden "energiajuomakännit", kun yhden tölkillisen jälkeen istuin vessanpöntön vieressä sydän vimmatusti tykyttäen. Kaksi kuppia kofeiinipitoista teetä on myös liikaa, sen jälkeen on kummallinen olo koko päivän. Luin jostakin, että erityisherkkyyteen saattaa liittyä juuri tällaista kofeiiniherkkyttäkin. Onneksi osaan nyt välttää tätä piristysainetta :D
Kukaan toinen ei voi "diagnosoida" toiselle erityisherkkyyttä. Se on täysin omien tuntemusten varassa. Toisaalta tämä kaikki voi johtua vain siitä, että olen hieman introvertti tapaus. Oli miten oli, erityisherkkyydestä tietäminen on saanut minun oloni paremmaksi. Nyt ajattelen, että minulla on lupa olla tällainen. Tämä on taas näitä kliseisiä asioita, että "jokainen ihminen on erilainen ja jokaista pitää ymmärtää ja arvostaa". Mutta jotta voisi ymmärtää, pitää olla tietoa. Erityisherkkyys on suhteellisen yleistä, n 15-20 % ihmisistä kokee olevansa sellainen. Tämän vuoksi olisi hyvä, jos jokainen tutustuisi hieman tähän asiaan, esimerkiksi tällä sivustolla. Itse aion seuraavaksi lukea Elaine N. Aronin kirjan "Erityisherkkä ja parisuhde", josta toivon saavani paljon uutta pohdiskeltavaa! Kerron vaikka myöhemmin, millainen lukukokemus oli.
Mulla on hyvä, sulla on hyvä, kaikki ollaan hyviä toisillemme!
Olen huomannut, että jotkut tilanteet saavat minut reagoimaan kehollisesti. Esimerkiksi kova melu, hälinä tai siivottomuus aiheuttavat minussa lähes aina voimakasta väsymystä, ahdistavaa tunnetta, sydämentykytyksiä tai päänsärkyä. Sosiaalinen kanssakäyminen on tietenkin mukavaa, mutta se myös väsyttää: sen huomaa viimeistään seuraavana aamuna kun on nukkunut sikeämmin ja pidempään kuin yleensä.
Näitä asioita on paljon! Olen esimerkiksi jo aikaisemmin huomannut olevani jotenkin yliherkkä kofeiinin vaikutuksille. Muistoissani on nuoruuden "energiajuomakännit", kun yhden tölkillisen jälkeen istuin vessanpöntön vieressä sydän vimmatusti tykyttäen. Kaksi kuppia kofeiinipitoista teetä on myös liikaa, sen jälkeen on kummallinen olo koko päivän. Luin jostakin, että erityisherkkyyteen saattaa liittyä juuri tällaista kofeiiniherkkyttäkin. Onneksi osaan nyt välttää tätä piristysainetta :D
Kukaan toinen ei voi "diagnosoida" toiselle erityisherkkyyttä. Se on täysin omien tuntemusten varassa. Toisaalta tämä kaikki voi johtua vain siitä, että olen hieman introvertti tapaus. Oli miten oli, erityisherkkyydestä tietäminen on saanut minun oloni paremmaksi. Nyt ajattelen, että minulla on lupa olla tällainen. Tämä on taas näitä kliseisiä asioita, että "jokainen ihminen on erilainen ja jokaista pitää ymmärtää ja arvostaa". Mutta jotta voisi ymmärtää, pitää olla tietoa. Erityisherkkyys on suhteellisen yleistä, n 15-20 % ihmisistä kokee olevansa sellainen. Tämän vuoksi olisi hyvä, jos jokainen tutustuisi hieman tähän asiaan, esimerkiksi tällä sivustolla. Itse aion seuraavaksi lukea Elaine N. Aronin kirjan "Erityisherkkä ja parisuhde", josta toivon saavani paljon uutta pohdiskeltavaa! Kerron vaikka myöhemmin, millainen lukukokemus oli.
Mulla on hyvä, sulla on hyvä, kaikki ollaan hyviä toisillemme!
 |
| Niin, ja syödään jäätelöä vaikkei aurinko paistaisikaan! |
