Viikon mietteitä ja ruispuolukkapuuroa

Heippa!

Tää on ollut kyllä mielenkiintoinen viikko, ja vielä olis pari päivää jäljelläkin! Maanantaina seikkailtiin ystävän kanssa Särkänniemessä, syötiin burgereita ja metrilakua, ja mä istuin pelkurina odottelemassa kun ystävä pyöriskeli mm. Tornadon kyydissä. Onhan se ennen ollut munkin lempilaitteita, mutta miten sen nyt sanoisi... Vanhuus ei tule yksin! Uskalsin kuitenkin moniin muihin hurjiin, kuten High Voltageen ja Half Pipeen, joka on ihan thö best!

Oon nähnyt nyt paljon ystäviä, on ollut aika ihanaa. Kohtahan jo alkaa koulu ja pakerrus, joten nyt on hyvä nähdä ihmisiä vielä kun energiatasoni on suht. korkealla!

Eilen torstaina oltiin Tampereen tuomiokirkossa Syntisten yö -tapahtumassa laulamassa yhteislauluna "syntisten virsiä", joista on oikein kirjakin koottu. Saatiin hyvät paikat edestä, kun tultiin jo lähes puoltatoista tuntia ennen tapahtuman alkua paikalle. Illan odotetuin juttu oli tietenkin Hanhiniemi-Rauhala M.A.D - eli Melko Akustinen Duo. Jumaliste, kuinka Hanhiniemen laulut sopivat hienosti kirkkoympäristöön, ja melko akustisesti soitettuina ne iskivät kyllä taas suoraan tuonne jonnekin - sydämeen, sieluun, ainakin. Pauli Hanhiniemeä en osaa edes hehkuttaa niin paljon, kuinka hän ansaitsisi. Olen nähnyt muutaman kerran aiemminkin kyseisen ruutupaidan esiintyvän, ja taas tuli tunne, ettei malttaisi odottaa seuraavaa kertaa.

Tottahan tän oli pakko tulla minunkin kirjahyllyä koristamaan! Ja tietty jos sieltä välillä jotain laulaisikin...

Viikkoon kuului myös tällainen erikoisuus:

1. Sain kutsun työhaastatteluun
2. Sain paikan
3. En ottanutkaan paikkaa vastaan

Iltatyö nuorten kanssa olisi ollut mahtava tilaisuus, mutta yhdistettynä yliopiston aikatauluihin ja etenkin näihin alkuhässäköihin, se olisi ollut minulle liikaa. Olin juuri päässyt ilmoittamasta esteestäni, kun huomasin toisen työmahdollisuuden. Soitin sinne hetimiten, ja pim: aloitan syyskuun alussa kokkikerhon ohjaajana :D Pikkuinen työ, mutta olen siihen erittäin tyytyväinen. Suurempaa juttua en uskaltaisi vielä aloittaa, ennen kuin opiskelut ovat lähteneet alkuun.

Sitten taas ruoka-asioihin... Tovin verran mieleni on tehnyt ruispuolukkapuuroa. Koska olen helppojen reseptien ystävä, pistin kattilan levylle ja heitin ainekset sekaan, puuro tuli siinä samalla kun pelasin yatzya tietokoneella... Mukavia syksyisiä makuja ja terveellinen välipala! Sopii myös opiskelijan budjettiin ;).

Ruispuolukkapuuro

1 ½ l vettä
4 dl puolukoita
4 ½ dl ruisjauhoja
½-1 dl tummaa ruokosokeria

Keitä vesi kiehuvaksi ja lisää loput aineet joukkoon. Vispaa kunnolla jauhokökkäreet pois, ja anna hautua liedellä n. puolesta tunnista tuntiin. Sekoittele välillä. (Itse otin puurosta annoksen jo puolen tunnin hautumisen jälkeen, ja hyvää oli. Lopun puuron jätin vielä hetkeksi levylle.)

Mukavia päiviä ja syksyn odotusta!

Lettukestit 2.0

Voih, kunpa letuilla voisi herkutella joooka päivä... No oikeastaan, kyllä voikin. Suurin osa teistä varmaan jo tietää klassisen banskuletun yksinkertaisen reseptin: pari kananmunaa ja banaani. Makunystyräni ovat jo hieman kyllästyneet kyseisen letun "munakasmaisuuteen", ja vaativat jotain uutta. Onnekseni törmäsin sitten tällaiseen, hieman muuteltuun lettureseptiin. Letuista tulee todella pehmeitä, kermaisia ja paksuja, ja tietenkin hyvänmakuisia! Parasta on se, että nämä letut kelpaavat huoletta väli- ja iltapalaksi, terveellisyydestä tinkimättä. Otin nyt erivapauden nimetä nämä "Paremmiksi banaaniletuiksi" ;).

Onneksi pakkasessa oli mustikoita!

Paremmat banaaniletut

1 pehmeä banaani
1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl maitoa
(hippunen suolaa)

Muussaa banaani ja sekoita muiden aineiden kanssa. Anna seoksen turvota hetken. Paista lettupannulla kauniiksi. Tällä ohjeella tulee 8 pientä lettusta.

Ps. Vielä paremman maun saat, kun paistat letut kookosrasvassa!

Ja niin on nättejä että! Tekiskö mieli...?

Äidin rusinainen omenariisipuuro

Kesä on vasta aluillaan, eikä paras omenakausi ole ihan vielä ajankohtainen. Onneksi omenoita saa myös kaupasta, vaikka paras fiilis tuleekin kun käyttää itse poimittuja luonnon antimia. Älä kuitenkaan välttämättä jätä tätä reseptiä syksyyn, koska tällä voi vähällä vaivalla rikastuttaa useammankin kesäisen välipalahetken :).

Tämä puuroherkku vie minut lapsuuteni kesiin, kun seilasimme perheeni kanssa pitkin Näsijärveä. Silloin tuli tutustuttua esimerkiksi Kurun ja Maisansalon hurjiin leikkipuistoihin sekä Ruoveden laivarantaan ja ihanaan jätskikioskiin. Äiti oli tehnyt veneeseen evääksi omenariisipuuroa, jonka pulleat rusinat maistuivat makealta pienen lapsen suussa. Puuro tarjottiin kylmänä, ja tällä tavoin se edelleenkin maistuu parhaimmalta. Kylmä maito pienenä lorauksena ei ole myöskään huono lisä.

Siinähän minä pari vuotta sitten veneessä!

Rusinainen omenariisipuuro

1 l vettä
2-3 omenaa paloina
2 dl rusinoita
2 dl puuroriisiä
1 dl sokeria
kanelia

Kaikki aineet lisätää kiehuvaan veteen ja annetaan keittyä puuroksi n. puoli tuntia. Puuron voi tarvittaessa lopuksi suurustaa (1 rkl perunajauhoja + tilkka kylmää vettä).

Helppoa kuin heinänteko (joskaan en ole sitä kokeillut): ainekset turpoavat itsekseen kattilassa ja sinä voit satunnaisen sekoittelun lomassa vaikka tanssia hölmösti peilin edessä ja haaveilla kesäreissuista. Täh, kai joku muukin tekee niin? ;)

Mullapa onkin vielä yksi annos tätä... Nam!

Iltapalalla...

Meillä syödään iltapala yleensä telkkaria katsellen. Kaappi notkuu leffojen painosta, ja yleensä meillä onkin joku elokuva aina kesken. Minulle syöminen on sellainen nautinto, että on ihanaa kun voi samalla katsella vaikkapa jotain hauskaa ohjelmaa: nautinto tuplaantuu!

Kun on aikansa syönyt pelkkää maitorahkaa ja mehukeittoa iltaisin, alkaa joskus miettiä, mitä muuta sitä voisi illalla syödä? Iltapalan on hyvä proteiinipitoinen, koska se pitää nälän loitolla. Illalla ei myöskään kannata syödä liian raskasta tai rasvaista ateriaa. Seuraava vinkki on varmasti jo tuttu monelle, mutta hyväksi havaittua ohjetta kannattaa mielestäni jakaa mahdollisimman laajalle :)

Poikaystäväni on muutamana iltana tehnyt jotain omituista, hyvältä tuoksuvaa sapuskaa, ja pari iltaa sitten päätin pyytää maistiaisen. Se maistui banaanilta. Olen (ainakin joskus ollut) banaaniallergikko, joten tämän keltaisen hedelmän käyttö arvelutti minua ensin. Palasen makusteltuani tajusin, että voisin syödä tätä herkkua huoletta.

Banaaniletut (1 annos)

1 banaani, mieluiten pehmeä
2 kananmunaa
(ruokokidesokeria)

Muussaa banaani. Riko kananmunat samaan kulhoon ja sekoita hyvin. Paista pannulla kuin munakas!

Väli- ja iltapalalla letut ovat oikein hyviä sellaisenaan, ja halutessaan niiden päälle voi laittaa esimerkiksi marjoja. Nämä letut kelpaavat myös herkuksi, ja silloin ne huutavat vaniljajäätelöä kaverikseen :)

Kuvaa en ole edes ehtinyt napata, kun herkku on aina jo karannut parempiin suihin.