Kirput on valloillaan!

Luin uusimmasta Trendi-lehdestä (elokuu/2015) hyvän artikkelin nimeltä "Made in kirppis". Juttu sisältää sellaisia asioita mitä olen itsekin pannut viime aikoina merkille. Juttu herätti niin paljon lisää ajatuksia tästä minulle tärkeästä aiheesta, joten päätin tarttua siihen oikein blogikirjoituksen muodossa. Kirppareilla myydään tietenkin tavaraa laidasta laitaan, mutta keskityn nyt lähinnä vaatepuoleen.

Jutussa kerrotaan kirpputorien imagonnoususta. Kirpputorit eivät ole enää samoja tunkkaisia luukkuja kuin ne 1990-luvulla ehkä vielä olivat, vaan pöydissä on myytävänä samoja vaatteita kun lähimmässä kauppakeskuksessa. Ihmettelen, miten jotkut raaskivat maksaa jostain kaupan (kehnolaatuisesta) vaatteesta esimerkiksi kympin tai parikymppiä. Mieluummin ostan samantyylisen vaatteen kirppikseltä pikkuhiluilla, ja mietin kuinka paljon ruokaa voin ostaa sillä rahalla, jonka "säästin" ostamalla käytettynä enkä uutena. Haastankin jokaisen kirpputoriepäilijän käymään vaikkapa jollakin Tampereen suosituimmista kirppiksistä ja penkomaan ja heittäytymään kunnolla! Veikkaan, että hyvän löydön jälkeen mieli saattaa olla jo toinen: "Kattokaa, tää nahkalaukku oli vaan kaks euroo! Ja eiks tää maksimekko sovi just hyvin sen kaa, voitteko kuvitella et tää oli vaan neljä euroo?!" (Moni on varmasti kuullut juuri esimerkin kaltaisia huudahduksia minun suustani...)

Nykyään kirpputorit ovat jokaisen kotona saatavilla. Voiko olla helpompaa, kuin istua sohvalle ja selailla facebook-kirppujen myynti-ilmoituksia ja klikkailla aaveet ja yyveet menemään. Ja jos et ole vielä kokeillut, suosittelen! Minäkin olen tavannut monta iloista ihmistä kauppojen merkeissä. Ilo on molemminpuolista: ostaja saa pikkurahalla kivan vaatteen, ja myyjä vaatteen pois nurkistaan ja rahat taskuun.

Minä olen pienestä asti tottunut kirppareilla pyörimiseen. Ne olivat aarreaittoja, josta saattoi löytyä ihan mitä vain. Minun ja pikkuveljeni lelut taisivatkin suurimmaksi osaksi olla sieltä ostettuja. Kaikki eivät ole kirpparishoppailuun tottuneet, ja moni harmitteleekin, ettei osaa oikein olla siellä, saatika löytää sieltä mitään. Jos näin on, pitää vain uskaltaa tarttua toimeen! Raahaa vaikka joku kaveri mukaan (mutta mielellään erikokoinen kuin sinä, muuten voi tulla kinaa vaatteista), varatkaa kunnolla aikaa ja avointa mieltä. Niin, sekä vesipullo ja hengittävät vaatteet, monella kirpparilla on valitettavasti aika huono ilmanvaihto.

Jos kurkistaisit vaatekaappiini, löytäisit kaupasta ostettuja vaatteita ehkä muovipussillisen verran. Loput ovat ihania löytöjä eri kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja kavereilta. Niihin jokaiseen liittyy jokin muisto löytöhetkestä, usein muistan myös tarkalleen mitä mikin vaate maksoi. Kirpputoreissa parasta on juuri tuo löytämisen ilo, jota en ole kokenut vaatekaupoissa. Pöytien ja rekkien pöyhiminen on myös terapeuttista puuhaa: on mukava välillä mennä vain rauhassa kiertelemään hyllyjen väliin, vaikka ei mitään ostaisikaan. Sitä paitsi ketjuliikkeiden tarjonta vaikuttaa todella tylsältä, ja alevaatteetkin tuntuvat turhan hintavilta. Jos tarvitsen juhliin uuden mekon, etsin sen vaikka kierrätyskeskuksesta. Ja etsivä yleensä löytääkin jotain mieluista ;).

Artikkelissa pohditaan myös yhtä tärkeää asiaa: lisääkö kirppareiden suosio sittenkin turhaa kulutusta ja uutena ostamista? Virheostosten tekeminen ei ole enää maailmanloppu, kun tuotteen saa nyt helposti kaupattua eteenpäin vaikka facebookin kirppissivuilla. Tällä asialla on monta puolta. On hienoa, että tuote kaupataan kirppiksellä eteenpäin, mutta "hälläväliä"-ostaminen kaupasta on mielestäni turhaa. Minua välillä ahdistaa, kun mietin, kuinka paljon vaatetta maailmassa tehdään ja myydään koko ajan. Muodin vaihtuminen takaa sen, että vaatetta on ns. pakko tehdä alati uutta, koska vanhoja ei enää kukaan pidä, "because it's so last season". Ja eikö kukaan korjaa enää rikki menneitä vaatteitaan? Tekstiilijätettä syntyy vuosittain hurjia määriä, kun esimerkiksi UFF ei vastaanota kuin ehjiä ja puhtaita vaatteita. Onneksi muotijätti H&M on alkanut ottaa vastaan myös näitä tahraisia ja rikkinäisiä vaatteita ja kodintekstiilejä. Huippuhyvä juttu, peukku!

Itse huomaan nykyään harkitsevani jokaista euronkin ostosta tarkkaan. Olen liian monta kertaa huomannut, että minun ei tule koskaan käytettyä sitä ihanaa toppia, jonka kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään sopivaa vaatetta. Suosittelen myös ahkeraa sovituskopeissa pyörimistä: kahden euron kolikko lämmittää enemmän kukkarossa kuin liian piukeina farkkuina kaapissa.

Kirpparishoppailu on muuttanut ainakin minun maailmankuvaani ja ajatusmallejani paljon. Se muuttaa myös suhtautumista rahaan, kun yhtäkkiä huomaat kulkevasi vaatekaupoissa hintalapuille päätä pudistellen. Kirpparieläjän elämä on inspiroivaa, yllätyksellistä ja värikästä. Tulethan mukaan? :)

Kuvat:  www.pixabay.com

Ja taas virkkausta: tiskirätti

Ihanasta, pehmeästä, korallinvärisestä bambulangasta syntyi tänään tiskirätti keittiöön. Ei ehkä ihan sovi noihin meidän sinisiin laattoihin tai vihreisiin tiskiharjoihin, mutta mitäpä tuosta. Ensi kerralla hamstraan sitten vaikka sitä sinistä lankaa!

Lukemani perusteella bambuliinat eivät alkaisi haista niin kuin tavalliset tiskirätit. Tämä on mahtava uutinen, koska rätin haju (joka tarttuu ihanasti myös sormiin) ei ole varmasti kenenkään suosikki.

Tässä samalla voinkin mainostaa Ole hyvä -merkkisiä puhdistusaineita. Tuotteet ovat vegaanisia, luonnollisia ja hyväntuoksuisia! Sopivat siis hyvin yhteen tuon "ikirätin" kanssa. Tuokin oli niin helppo ja nopea väsätä, että taidanpa aloittaa pian uuden :).

Hyvin pyyhkii!

Virkattuja puhdistuslappuja

Menin Lankamaailmaan varta vasten etsimään bambulankaa. En ole käyttänyt sitä aiemmin, mutta olen lukenut sen käyttömahdollisuuksista: suunnitelmissa on tehdä ainakin tiskirätti ja sitten näitä puhdistuslappuja. Onnekseni liikkeessä oli "ota kolme, maksa kaksi" -tarjous, joten otin sitten heti kokeeksi kolme nättiä kerää tätä ihmeellistä lankaa. Lanka on Hjertegarnin Bommix Bamboo.

En tiedä ovatko kaikki bambulangat samanlaisia, mutta ainakin näiden kerien kanssa piti olla tarkkana lankaa koukulle otettaessa. Lanka ei ole kovin yhtenäistä, joten ylimääräiset pienet säikeet yrittivät tunkea itsensä vähän väliä koukulle. Noh, eilisen puuvillalangan virkkaamisen jälkeen varmaan mikä tahansa lanka tuntuu hankalalta :D Kyllä käsi taas harjaantuu kun jatkaa vain.

Varmaan moni on jo kuullutkin idean virkatuista puhdistuslapuista. Minä ainakin ihastuin saman tien ajatukseen ekologisista lappusista, ja valitsinkin kauneimmat värit koristamaan niitä: korallia, violettia, harmaata. Noita keriä pitää hakea vielä lisää! Herkulliset värit ja lankojen pehmeys vievät meinaan mennessään.

Tässä näkyy nuo kolme syksyistä väriä mitkä valitsin. Haluaa lisää!

Ajattelin, että puhdistulappuja tehdessä tärkeää on tehdä niistä riittävän pienireikäisiä, mutta kuitenkin sopivan reikäisiä kuivumisen kannalta. Sivuutin taas kaikki ohjeet ja sovelsin päässäni olevaa isoäidinneliön kaavaa. Kun osaat tehdä isöäidinneliön, ymmärrät ehkä tuon kirjoittamani ohjeen. Tai sitten et :D

1. Virkkaa ensin 5 kjs, sulje se sitten piilosilmukalla ympyräksi.
2. Virkkaa ympyrään aina kaksi pylvästä, sitten 1 kjs. Sulje kierros piilosilmukalla.
3. Toiseen kierrokseen virkataan aina kolme pylvästä ja 1 kjs. (Ja pyvääthän virkataan aina edellisellä kierroksella syntyneisiin "reikiin")
4. Kolmanteen kerrokseen viisi pylvästä ja 1 kjs.
Tähän mennessä lappunen on luultavasti jo hyvän kokoinen. Itse virkkasin koukulla nro 2,5.

Testasin eilen iltapesulla yhtä lappusta. Itse en vahvoja meikkejä käytä, joten testaus kohdistui vain kasvojen peruspuhdistukseen. Tulos: virkattu lappu toimi ihan samalla tavalla kuin kaupasta ostettu, ei kai siihen mitään kummempaa testiä tarvitse :D. Pesupussissa laitoin pesukoneeseen, niin voi sitten uudestaan käyttää eikä turhaa jätettä synny!

Loppusanat. Kestolaput ovat ihana, ekologinen vaihtoehto tavallisille puhdistuslapuille. Niitä on hauska ja erittäin nopea tehdä, joten niitä saa aikaiseksi pienen varaston verran vaikka yhden elokuvan aikana. Seuraavaksi pitääkin miettiä sitten jokin mahdollisimman kaunis säilytysratkaisu näille!

Virkattua söpöilyä

Sain yhtenä päivänä suihkussa ollessani monta hyvää ideaa, joiden ansiosta jaksoin pestä tämän ylipaksun tukkanikin mutisematta puhtaaksi. Yhden ideoista ehdin toteuttaa tänään, katsotaan muita sitten ensi viikolla.

Halusin tehdä vanupuikolle suloisen säilytyskipon pilttipurkista ja virkatusta puuvillalangasta. Näin kesäsunnuntaina Lankamaailma ei ollut tietenkään auki, joten olin markettien lankahyllyjen tarjonnan varassa. Ja lankahan oli siis pakko löytää juuri tänään: jos se olisi venynyt huomiseen, inspiraatio olisi voinut huidella jo ties missä. Lopulta löysin Tokmannilta juuri sitä kaipaamaani valkoista puuvillalankaa, Novitan Kotiväki Kartanoa. Ensimmäistä kertaa virkkasin puuvillalankaa, ja ihastuin kyllä ikihyviksi. Lanka on sopivan "kovaa", ja sitä on huomattavasti helpompaa työstää kuin villalankaa. Virkkuukoukku tuuppaa aina menemään villalangan säikeitten väliin, ja langassa saattaa olla ärsyttäviä hipsuja ja hapsuja.

En oikein tiennyt tarkalleen, millaista virkkausjälkeä lähtisin hakemaan. Olen todella huono ja laiska lukemaan ohjeita, joten ajattelin taas ruveta virkkaamaan mitä nyt päähän juolahtaa. Ensin muodostui tuo alareunan "rimpsuhamonen", ja siitä lähdin virkkaamaan ylöspäin. Olen käyttänyt nyt vain yksinkertaisia pylväitä sun muita, mutta lopputulos on siitä huolimatta miellyttävä. Haluaisin opetella tekemään jotain kivoja pitsikuvioita, koska tuolla langalla ne näyttäisivät todella nätiltä. Pitääkin etsiä, josko netistä löytyisi jokin opetusvideo!

Tälle purkille on suunnitelmissa vielä yhtä söpöjä kavereita... Taidan pistäytyä huomenna Lankamaailmaan ja katsoa, mitä sieltä löytyy!

Pysytään kuulolla! ;)

Viikon mietteitä ja ruispuolukkapuuroa

Heippa!

Tää on ollut kyllä mielenkiintoinen viikko, ja vielä olis pari päivää jäljelläkin! Maanantaina seikkailtiin ystävän kanssa Särkänniemessä, syötiin burgereita ja metrilakua, ja mä istuin pelkurina odottelemassa kun ystävä pyöriskeli mm. Tornadon kyydissä. Onhan se ennen ollut munkin lempilaitteita, mutta miten sen nyt sanoisi... Vanhuus ei tule yksin! Uskalsin kuitenkin moniin muihin hurjiin, kuten High Voltageen ja Half Pipeen, joka on ihan thö best!

Oon nähnyt nyt paljon ystäviä, on ollut aika ihanaa. Kohtahan jo alkaa koulu ja pakerrus, joten nyt on hyvä nähdä ihmisiä vielä kun energiatasoni on suht. korkealla!

Eilen torstaina oltiin Tampereen tuomiokirkossa Syntisten yö -tapahtumassa laulamassa yhteislauluna "syntisten virsiä", joista on oikein kirjakin koottu. Saatiin hyvät paikat edestä, kun tultiin jo lähes puoltatoista tuntia ennen tapahtuman alkua paikalle. Illan odotetuin juttu oli tietenkin Hanhiniemi-Rauhala M.A.D - eli Melko Akustinen Duo. Jumaliste, kuinka Hanhiniemen laulut sopivat hienosti kirkkoympäristöön, ja melko akustisesti soitettuina ne iskivät kyllä taas suoraan tuonne jonnekin - sydämeen, sieluun, ainakin. Pauli Hanhiniemeä en osaa edes hehkuttaa niin paljon, kuinka hän ansaitsisi. Olen nähnyt muutaman kerran aiemminkin kyseisen ruutupaidan esiintyvän, ja taas tuli tunne, ettei malttaisi odottaa seuraavaa kertaa.

Tottahan tän oli pakko tulla minunkin kirjahyllyä koristamaan! Ja tietty jos sieltä välillä jotain laulaisikin...

Viikkoon kuului myös tällainen erikoisuus:

1. Sain kutsun työhaastatteluun
2. Sain paikan
3. En ottanutkaan paikkaa vastaan

Iltatyö nuorten kanssa olisi ollut mahtava tilaisuus, mutta yhdistettynä yliopiston aikatauluihin ja etenkin näihin alkuhässäköihin, se olisi ollut minulle liikaa. Olin juuri päässyt ilmoittamasta esteestäni, kun huomasin toisen työmahdollisuuden. Soitin sinne hetimiten, ja pim: aloitan syyskuun alussa kokkikerhon ohjaajana :D Pikkuinen työ, mutta olen siihen erittäin tyytyväinen. Suurempaa juttua en uskaltaisi vielä aloittaa, ennen kuin opiskelut ovat lähteneet alkuun.

Sitten taas ruoka-asioihin... Tovin verran mieleni on tehnyt ruispuolukkapuuroa. Koska olen helppojen reseptien ystävä, pistin kattilan levylle ja heitin ainekset sekaan, puuro tuli siinä samalla kun pelasin yatzya tietokoneella... Mukavia syksyisiä makuja ja terveellinen välipala! Sopii myös opiskelijan budjettiin ;).

Ruispuolukkapuuro

1 ½ l vettä
4 dl puolukoita
4 ½ dl ruisjauhoja
½-1 dl tummaa ruokosokeria

Keitä vesi kiehuvaksi ja lisää loput aineet joukkoon. Vispaa kunnolla jauhokökkäreet pois, ja anna hautua liedellä n. puolesta tunnista tuntiin. Sekoittele välillä. (Itse otin puurosta annoksen jo puolen tunnin hautumisen jälkeen, ja hyvää oli. Lopun puuron jätin vielä hetkeksi levylle.)

Mukavia päiviä ja syksyn odotusta!

Herkkä, herkempi vai erityisherkkä?

Aina ennen nähdessäni jossain sanan "erityisherkkä", ohitin sen ajattelematta oikeastaan mitään. Olisi kannattanut pysähtyä ja ottaa selvää. Pari kuukautta sitten pysähdyin. Facebook-kaveri oli linkannut seinälleen pitkän artikkelin erityisherkistä ihmisistä, ja ajattelin viimeinkin tutustua asiaan.

En voinut uskoa lukemaani. Luin esimerkkejä ja kokemuksia, ja minuun iski erikoinen tunne. Varmasti moni ensimmäistä kertaa asiaan tutustuva erityisherkkä kokee saman reaktion: tuohan on aivan kuin minä. Tutustuin ajatukseen kuitenkin varovasti: voisiko tuo kertoa minusta, vai kuvittelenko vain?

Äkkiä tuli tunne, että haluan saada omia ajatuksiani kirjoitetuksi ylös, vaikka sitten tähän blogiin. Minulle on aina ollut helpompaa kirjoittaa kuin puhua. Pelkään sellaisia tilanteita, kun minun pitäisi ilmoittaa joku vaikea, kipeä tai superonnellinen asia toiselle. Pelkään omaa reaktiotani, koska itku on lähes varmasti tulossa. Pelkään näyttää itkuani sen vuoksi, koska en pysty hillitsemään sitä: pieni tai suuri, iloinen tai surullinen asia, itkuni on aina samanlainen vesiputous- ja rääkymisryöppy. Vaikka kerrottava asia ei oikeasti saisi minua itkemään, sen kertomisen jännittäminen saa. Erikoista, eikö? Siksi mieluummin kirjoitan.

Lahdesta löytyy tämä puhutteleva taideteos :)

Itkun lisäksi toinen asia, jolle koen olevani erityisen herkkä, on ihmisten seura ja yksinolon tarve. Minusta on tietenkin ihanaa viettää aikaa ystävieni ja muiden elämäni ihmisten kanssa, mutta jaksaakseni olla porukassa, minun täytyy saada tarpeeksi omaa aikaa. Vain yksin ollessani voin "latautua" ja saada päätäni tyhjennettyä. Välillä minun täytyy vain saada ajatella.

Joskus olen seurassa hiljainen. Se ei (ainakaan yleensä...) tarkoita että olisin vihainen tai surullinen, minun vain täytyy olla niin. Nyt olen itsekin alkanut ymmärtää sen, ja annan itselleni luvan olla vaiti jos silti tuntuu.

Erityisherkät kuulemma kokevat aistit tarkemmin ja vahvemmin kuin muut. Kipukynnys saattaa olla matala, konsertissa ei pysty keskittymään ilman korvatulppia, ja usein muiden mielestä tavallinen maisemakin näyttää niin erityisen hienolta, että sitä on vaikea selittää. Välillä on hankalaa yrittää saada toinen ymmärtämään, kuinka sanoinkuvaamattoman maukas jokin ruoka on, tai kuinka joku musiikkikappale saa hassun tunteen jokaiseen soluun. Tuntuu hankalalta, ettei voi saada toista ymmärtämään.

Olen huomannut, että jotkut tilanteet saavat minut reagoimaan kehollisesti. Esimerkiksi kova melu, hälinä tai siivottomuus aiheuttavat minussa lähes aina voimakasta väsymystä, ahdistavaa tunnetta, sydämentykytyksiä tai päänsärkyä. Sosiaalinen kanssakäyminen on tietenkin mukavaa, mutta se myös väsyttää: sen huomaa viimeistään seuraavana aamuna kun on nukkunut sikeämmin ja pidempään kuin yleensä.

Näitä asioita on paljon! Olen esimerkiksi jo aikaisemmin huomannut olevani jotenkin yliherkkä kofeiinin vaikutuksille. Muistoissani on nuoruuden "energiajuomakännit", kun yhden tölkillisen jälkeen istuin vessanpöntön vieressä sydän vimmatusti tykyttäen. Kaksi kuppia kofeiinipitoista teetä on myös liikaa, sen jälkeen on kummallinen olo koko päivän. Luin jostakin, että erityisherkkyyteen saattaa liittyä juuri tällaista kofeiiniherkkyttäkin. Onneksi osaan nyt välttää tätä piristysainetta :D

Kukaan toinen ei voi "diagnosoida" toiselle erityisherkkyyttä. Se on täysin omien tuntemusten varassa. Toisaalta tämä kaikki voi johtua vain siitä, että olen hieman introvertti tapaus. Oli miten oli, erityisherkkyydestä tietäminen on saanut minun oloni paremmaksi. Nyt ajattelen, että minulla on lupa olla tällainen. Tämä on taas näitä kliseisiä asioita, että "jokainen ihminen on erilainen ja jokaista pitää ymmärtää ja arvostaa". Mutta jotta voisi ymmärtää, pitää olla tietoa. Erityisherkkyys on suhteellisen yleistä, n 15-20 % ihmisistä kokee olevansa sellainen. Tämän vuoksi olisi hyvä, jos jokainen tutustuisi hieman tähän asiaan, esimerkiksi tällä sivustolla. Itse aion seuraavaksi lukea Elaine N. Aronin kirjan "Erityisherkkä ja parisuhde", josta toivon saavani paljon uutta pohdiskeltavaa! Kerron vaikka myöhemmin, millainen lukukokemus oli.

Mulla on hyvä, sulla on hyvä, kaikki ollaan hyviä toisillemme!

Niin, ja syödään jäätelöä vaikkei aurinko paistaisikaan!