Luin uusimmasta Trendi-lehdestä (elokuu/2015) hyvän artikkelin nimeltä "Made in kirppis". Juttu sisältää sellaisia asioita mitä olen itsekin pannut viime aikoina merkille. Juttu herätti niin paljon lisää ajatuksia tästä minulle tärkeästä aiheesta, joten päätin tarttua siihen oikein blogikirjoituksen muodossa. Kirppareilla myydään tietenkin tavaraa laidasta laitaan, mutta keskityn nyt lähinnä vaatepuoleen.
Jutussa kerrotaan kirpputorien imagonnoususta. Kirpputorit eivät ole enää samoja tunkkaisia luukkuja kuin ne 1990-luvulla ehkä vielä olivat, vaan pöydissä on myytävänä samoja vaatteita kun lähimmässä kauppakeskuksessa. Ihmettelen, miten jotkut raaskivat maksaa jostain kaupan (kehnolaatuisesta) vaatteesta esimerkiksi kympin tai parikymppiä. Mieluummin ostan samantyylisen vaatteen kirppikseltä pikkuhiluilla, ja mietin kuinka paljon ruokaa voin ostaa sillä rahalla, jonka "säästin" ostamalla käytettynä enkä uutena. Haastankin jokaisen kirpputoriepäilijän käymään vaikkapa jollakin Tampereen suosituimmista kirppiksistä ja penkomaan ja heittäytymään kunnolla! Veikkaan, että hyvän löydön jälkeen mieli saattaa olla jo toinen: "Kattokaa, tää nahkalaukku oli vaan kaks euroo! Ja eiks tää maksimekko sovi just hyvin sen kaa, voitteko kuvitella et tää oli vaan neljä euroo?!" (Moni on varmasti kuullut juuri esimerkin kaltaisia huudahduksia minun suustani...)
Nykyään kirpputorit ovat jokaisen kotona saatavilla. Voiko olla helpompaa, kuin istua sohvalle ja selailla facebook-kirppujen myynti-ilmoituksia ja klikkailla aaveet ja yyveet menemään. Ja jos et ole vielä kokeillut, suosittelen! Minäkin olen tavannut monta iloista ihmistä kauppojen merkeissä. Ilo on molemminpuolista: ostaja saa pikkurahalla kivan vaatteen, ja myyjä vaatteen pois nurkistaan ja rahat taskuun.
Minä olen pienestä asti tottunut kirppareilla pyörimiseen. Ne olivat aarreaittoja, josta saattoi löytyä ihan mitä vain. Minun ja pikkuveljeni lelut taisivatkin suurimmaksi osaksi olla sieltä ostettuja. Kaikki eivät ole kirpparishoppailuun tottuneet, ja moni harmitteleekin, ettei osaa oikein olla siellä, saatika löytää sieltä mitään. Jos näin on, pitää vain uskaltaa tarttua toimeen! Raahaa vaikka joku kaveri mukaan (mutta mielellään erikokoinen kuin sinä, muuten voi tulla kinaa vaatteista), varatkaa kunnolla aikaa ja avointa mieltä. Niin, sekä vesipullo ja hengittävät vaatteet, monella kirpparilla on valitettavasti aika huono ilmanvaihto.
Jos kurkistaisit vaatekaappiini, löytäisit kaupasta ostettuja vaatteita ehkä muovipussillisen verran. Loput ovat ihania löytöjä eri kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja kavereilta. Niihin jokaiseen liittyy jokin muisto löytöhetkestä, usein muistan myös tarkalleen mitä mikin vaate maksoi. Kirpputoreissa parasta on juuri tuo löytämisen ilo, jota en ole kokenut vaatekaupoissa. Pöytien ja rekkien pöyhiminen on myös terapeuttista puuhaa: on mukava välillä mennä vain rauhassa kiertelemään hyllyjen väliin, vaikka ei mitään ostaisikaan. Sitä paitsi ketjuliikkeiden tarjonta vaikuttaa todella tylsältä, ja alevaatteetkin tuntuvat turhan hintavilta. Jos tarvitsen juhliin uuden mekon, etsin sen vaikka kierrätyskeskuksesta. Ja etsivä yleensä löytääkin jotain mieluista ;).
Artikkelissa pohditaan myös yhtä tärkeää asiaa: lisääkö kirppareiden suosio sittenkin turhaa kulutusta ja uutena ostamista? Virheostosten tekeminen ei ole enää maailmanloppu, kun tuotteen saa nyt helposti kaupattua eteenpäin vaikka facebookin kirppissivuilla. Tällä asialla on monta puolta. On hienoa, että tuote kaupataan kirppiksellä eteenpäin, mutta "hälläväliä"-ostaminen kaupasta on mielestäni turhaa. Minua välillä ahdistaa, kun mietin, kuinka paljon vaatetta maailmassa tehdään ja myydään
koko ajan. Muodin vaihtuminen takaa sen, että vaatetta on ns. pakko tehdä alati uutta, koska vanhoja ei enää kukaan pidä, "because it's so last season". Ja eikö kukaan korjaa enää rikki menneitä vaatteitaan? Tekstiilijätettä syntyy vuosittain hurjia määriä, kun esimerkiksi UFF ei vastaanota kuin ehjiä ja puhtaita vaatteita. Onneksi muotijätti H&M on alkanut ottaa vastaan myös näitä tahraisia ja rikkinäisiä vaatteita ja kodintekstiilejä. Huippuhyvä juttu, peukku!
Itse huomaan nykyään harkitsevani jokaista euronkin ostosta tarkkaan. Olen liian monta kertaa huomannut, että minun ei tule koskaan käytettyä sitä ihanaa toppia, jonka kanssa minulla ei kuitenkaan ole mitään sopivaa vaatetta. Suosittelen myös ahkeraa sovituskopeissa pyörimistä: kahden euron kolikko lämmittää enemmän kukkarossa kuin liian piukeina farkkuina kaapissa.
Kirpparishoppailu on muuttanut ainakin minun maailmankuvaani ja ajatusmallejani paljon. Se muuttaa myös suhtautumista rahaan, kun yhtäkkiä huomaat kulkevasi vaatekaupoissa hintalapuille päätä pudistellen. Kirpparieläjän elämä on inspiroivaa, yllätyksellistä ja värikästä. Tulethan mukaan? :)
Kuvat: www.pixabay.com
