Kirjahyllyni kultaisimmat

Minulla on kirjojen suhteen yksi periaate: Osta Aina Oma. Tuntuisi jotenkin kummalliselta ja keskeneräiseltä lainata kirja kirjastosta, lukea se ja sitten palauttaa. Että sitä ei saisikaan laittaa tarkoin valitulle paikalle omaan hyllyyn, eikä sitä saisi hipelöidä aina kun siltä tuntuisi. Muistan, kuinka nuorempana kokosin kaikki kirjani lattialle aina tasaisin väliajoin. Halusin vain katsella niiden kansia, lukea takatekstejä ja ihailla niitä. Sen jälkeen oli hienoa taas järjestää ne uuteen järjestykseen hyllyyn. Kirjoissa on jännittävää viehätystä. Uskon myös, että jokaiselle kirjalle kannattaa antaa mahdollisuus.

Lähes kaikki kirjani ovat (tuleeko tämä jollekin yllätyksenä) kirpputorilta. Viime aikoina olenkin onnistunut tekemään vähän liikaakin hyviä löytöjä, ja luulen ettei minua kannata päästää ainakaan kuukauteen mihinkään shoppailemaan, koska kohta meiltä loppuu tila. Onneksi ongelmaan voi aina sopeutua: ostetaan uusi kirjahylly!

Esittelen nyt muutaman kategoriallisen erilaisia kirjoja, joita en voi vastustaa jos jossain näen.

1. Wanhat kirjat

Ja wanhoilla tarkoitan oikeasti vanhoja opuksia, en mitään ysäriklassikoita. Rakastan niitä kolmesta syystä:

1. Vanhentunutta tietoa on hauska lukea.
2. Kieli on kaunista.
3. Kaikki vanha tavara on aina kiinnostanut minua.

Minulta löytyy mm. lastenhoito-opas 1950-luvulta, lääkärikirja 1940-luvulta ja ikisuosikkini lapsuudesta asti: Hyvän käytöksen opas vuodelta 1960. Tässä ote käytöskirjasta:

"Sisään tullessasi muista aina huolellisesti pyyhkiä jalkasi. Ellet kotona tähän totu, unohdat sen kylässäkin. Isäntäväki odottaa silloin hartaasti poistumistasi, jotta kuraiset jäljet voitaisiin pyyhkiä pois, ja palvelijat vihaavat sinua."

2. Aku Ankka -kirjat

No sehän on selvä että klassikkoja täytyy aina olla. Hiljattain tässä syksyllä löysin Helsingistä ruotsinkielisen Kalle Anka -sarjakuvakirjan yhdellä eurolla. Raahasin sen totta kai mukanani tänne sivistyksen pariin, ja voi kuinka olenkaan siitä iloinen! Tietysti olen myös jostakin onnistunut hankkimaan Aku Ankkaa pohojalaasittain, enkä saa siitä pätkääkään selkoa.

3. Tutut nuortenkirjat lapsuudesta

Jep, Sweet Valley High't, Viisikot, Maleena-sarja, Bert-kirjat, mitä näitä nyt on. Kuluneena kesänä näitä on tullut kahlattua läpi muutamiakin. Kivojen tarinoiden lisäksi minua viehättää niiden lukemisen helppous. Saa ainakin nopeammin aloitettua uuden! :)

4. Salkkarikirjat




Kerran näin facebook-kirpparilla ilmoituksen, että nyt saisi hakea läjän salkkarikirjoja pois ihan ilmaiseksi. Kirjat olivat tyrkyllä vain kymmenen minuutin pyöräilymatkan päässä, joten varasin ne itselleni, ja eräänä hyvin sateisena aamuna lähdin niitä hakemaan. Toki kokoelmasta puuttuu vielä muutama kirja, mutta enköhän nekin löydä jossain vaiheessa jostakin. Harvinaisena bonuksena kokoelmaani kuuluu vielä "Salatut (keittiö)elämät" -kirja, jossa on esitelty siis salkkarihahmojen lempireseptejä! Aivan mahtava löytö tämäkin, en myisi mistään hinnasta tätä keräilyharvinaisuutta. Joku voisi toisaalta olla sitä mieltä, että tämä on jo hyvin noloa, mutta olen ylpeänä nolo! :D




5. Tyttökirjat

=Melkein mitkä tahansa kirjat, joissa on vaaleanpunaiset kannet. Niissä puhutaan miehistä, shoppailusta ja ah niin isoista ongelmista (johon liittyvät lähinnä miehet ja shoppailu). Nämä ovat hyvää vastapainoa kaikelle "oikealle" kirjallisuudelle, mitä yritän aina välillä lukea.

6. Elämäkerrat

En ole mikään elämäkertojen superfani, mutta joitakin näitä on vain oltava hyllyssä. Teiniaikojen suosikkini Kurt Cobain elää meillä muutamankin kirjan muodossa, kuten myös esimerkiksi Juice Leskinen ja Kellokosken Prinsessa. Ja hei, lasketaanko Titanic-kirjat ja bändihistoriikit myös näihin? ;)

7. Huumorikirjat

Näitä haalin yleensä kirpputoreilta aina kun vain törmään näihin. Minulta löytyy kaikkea väärin kuulluista laulunsanoista käännöskukkasiin. Feissarimokat-kirja on myös yksi suosikkini, onneksi uusia "mokia" pääsee lukemaan myös netistä kaksi kertaa viikossa. Nuorempana ostin jokaisen vitsikirjan minkä kirpputorilla näin, mutta en ole ainakaan vielä kuljettanut niitä pois lapsuudenkodistani...Ehkä parempi niin!


Minkälaisia suosikkikirjoja teiltä löytyy? Omistatko mitään noloja kirjoja? Siis nolompaa kuin Salatut (keittiö)elämät? ;)

Syksyiset puolukkaleipäset

Syksy alkaa olla nyt vihdoin kunnolla saapunut. On siis taas aika ujuttaa keittiöön kaikki syksyn antimet: sienet, marjat ja omenat. Ja onhan siinä jotain erityisen hienoa, että jotain itse poimimaansa voi käyttää ruoanlaitossa! Entisaikaan se oli ihan tavallista arkipäivää, mutta nykyään kaikkea saa kaupasta, eivätkä kaikki jaksa vaivautua vaikkapa sienimetsään (itsehän en edes tunnistaisi syötäviä sieniä...).

Näissä herkullisissa leivissä olen aiemmin käyttänyt porkkanaraastetta, ja nyt sain ajatuksen kokeilla puolukkaa. Näky oli aika hurja, kun leivät tulivat uunista: näytti siltä kuin olisin tehnyt leivät avohaava kädessä vuotaen ;). Joka tapauksessa maku oli mukavan kirpeä, ja koostumus oikein muheva. Täydellinen syysiltojen iltapala on tässä!

Syksyiset puolukkaleipäset

3 dl täysjyvävehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

½ tl suolaa

2 dl kylmää maitoa tai vettä

2 rkl öljyä

½-1 dl puolukoita

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Lisää neste ja öljy ja puolukat, sekoita varoen ja mahdollisimman vähän.

3. Jaa taikina pellille kahteen osaan. Taputtele niistä pyöreät leivät jauhoitetuin käsin. Jaa leivät neljään osaan, vaikka pistelemällä haarukan avulla. Pistele vielä leipiin haarukalla reikiä.

4. Laita leipäset uunin keskitasolle, 225 asteeseen ja anna olla 10 minuuttia.

5. Revi leivät "katkoviivojen" avulla osiin, ja pistele poskeesi voin kanssa!

Me nautiskelimme leivät teen kanssa parvekkeella kirpakassa ilmassa. Pienessä pöydässämme paloi uusi kynttilä, joka loi ihanaa valoaan kauniiseen syksyiseen hetkeen. Uskoisin, että muistelen sitä iltaa vielä pitkään.

Ulkokynttilä, Kodin Ykkönen 3,90 e

Ihania syksyisiä iltoja toivotan!

Täydellisestä Muodosta ja Hyvin Tärkeistä Hinajatauoista

Tein SPR:n Kontista suurenmoisen ihanan kirjalöydön. Tipautin kahden euron kolikon kassahenkilön käteen ja lähdin myhäillen kotia kohti. Tiesin, että tämä opus takaisi minulle monet suloiset hetket ja myötätuntoiset kikatukset. Kirja oli "Nalle Puhin jumppakirja". Ihan jo lukematta aavistan, että tässä saattaa olla pelastus monelle "Muodostaan" huolestuneelle, kalorien laskijalle ja pakkoliikkujalle. Höperön Nalle Puhin ja hänen ystäviensä fitnessfilosofia taitaa olla jotain ihan muuta kuin nykypäivän trendit, ja terveellä tavalla. Monella meistä lienee paljon opittavaa Puolen hehtaarin metsän asukeilta. Tämä kirja lähtee seuraavaksi lukuun, mutta olen jo ottanut hieman varaslähtöä selailemalla kirjaa ja poimimalla muistiin viisaita lausahduksia. Jaan niistä joitakin teidän kanssanne, koska ajattelen että se saattaa hyvinkin piristää tätä syksyistä päivää, kun aurinkokaan ei ole vielä jaksanut ilmestyä taivaalle.

"Liikunnan pitäisi pikemmin mukautua yksilöön kuin yksilön liikuntaan."
"Niin kuin karhu syö hinajaa", Puh ehdotti, "mutta hinaja ei syö karhua?"

"Mitä kalorit ovat?" Puh kysyi.
"Kalorit ovat hunajaa, kermaa ja syntymäpäiväkakkua."
"Kaikkea sitä mistä Puh pitää eniten", Nasu kuiskasi.

"Eikö olisi yksinkertaisempaa pienentää herkkupaloja?"
Puh näytti huolestuneelta. "Se saattaisi merkitä, että minun olisi pistäydyttävä Kanin luona vähän useammin."
"Ei, Puh! Se saattaisi merkitä sinun Muotosi pitämistä kunnossa! Ja sen teet jättämällä väliin nuo ylimääräiset herkkupalat."
"Mistä sen tietää, mitkä niistä ovat ylimääräisiä?"

"Tarkoitan, että sinun on harjoitettava liikuntaa joka päivä. Samoja liikkeitä ja samassa järjestyksessä. Ja sitten sinusta tulee Hyvin Voimakas Karhu."
"Minä kun luulin että liikunta olisi kuin juhlat", Nasu sanoi, "että ne ovat ja sitten ne ovat ohi."
"Ei, Nasu, liikunta ei ole koskaan ohi."
"Tarkoitat siis että liikunta on..."
"Ikuista."

"Puh, puusta putoaminen ei ole liikuntaa."
"Voi, no mitä se sitten on?"
"Se on... no, se on... sillä ei ole mitään väliä mitä se on. Vain sillä on väliä mitä se ei ole. Ja se ei ole liikuntaa."

"Katsohan Nasu", sanoin. "Liikunnassa ei ole tärkeää Muoto, vaan henki."
--
"Asian ydin on itsensä laajentamisessa, Puh, ruumiillisen kokemuksensa laajentamisessa - ei vain niin että ajattelisi miltä elimistössä tuntuu, vaan että myös Pitää Siitä Miltä Tuntuu."

"Muista että kuntoharjoituksessa ei ole kyse pelkästään Terveellisestä Toiminnasta. Yhtä lailla se on Hyvän Olon Saavuttamismenetelmä."

"Mutta Puh, kuuluvatko hunajapurkkien laskeminen ja hunajan syöminen todellakin liikuntaohjelmaan?"
"Ainakin minä teen niitä aina. Eikö liikuntaharjoitus olekin jotain mitä tehdään aina?"

"Jospa vain olisimme tulleet ajatelleeksi välipalaa", sanoi Puh.
"Miksemme hakisi sitä nyt?"
"Voi haetaan."
"Puh", minä huusin hänelle, "etköhän nyt unohda kalorit?"
"Luulin että saa syödä yhden tai kaksi ylimääräistä jos juoksee", hän sanoi kääntyen menemään.
"Puh, ethän sinä juokse."

"Mekö vain makaamme ja kuuntelemme?" Nasu kysyi. "Emmekö liiku yhtään?"
"Aivan niin."
Hän näytti epäilevältä. "Tämä on ensi kerta kun kuulen laiskasta liikunnasta. Mille ruumiinosalle se on hyväksi?"
"Sielulle. Katsos, mielikuvituksesikin kaipaa silloin tällöin liikuntaa."

Lainaukset kirjasta: Ethan Mordden: Nalle Puhin jumppakirja (WSOY 1997)
Kuvat (paitsi viimeinen) jälleen pixabay.com, koska kamera on latauksessa muualla :)