Viikon mietteitä ja ruispuolukkapuuroa

Heippa!

Tää on ollut kyllä mielenkiintoinen viikko, ja vielä olis pari päivää jäljelläkin! Maanantaina seikkailtiin ystävän kanssa Särkänniemessä, syötiin burgereita ja metrilakua, ja mä istuin pelkurina odottelemassa kun ystävä pyöriskeli mm. Tornadon kyydissä. Onhan se ennen ollut munkin lempilaitteita, mutta miten sen nyt sanoisi... Vanhuus ei tule yksin! Uskalsin kuitenkin moniin muihin hurjiin, kuten High Voltageen ja Half Pipeen, joka on ihan thö best!

Oon nähnyt nyt paljon ystäviä, on ollut aika ihanaa. Kohtahan jo alkaa koulu ja pakerrus, joten nyt on hyvä nähdä ihmisiä vielä kun energiatasoni on suht. korkealla!

Eilen torstaina oltiin Tampereen tuomiokirkossa Syntisten yö -tapahtumassa laulamassa yhteislauluna "syntisten virsiä", joista on oikein kirjakin koottu. Saatiin hyvät paikat edestä, kun tultiin jo lähes puoltatoista tuntia ennen tapahtuman alkua paikalle. Illan odotetuin juttu oli tietenkin Hanhiniemi-Rauhala M.A.D - eli Melko Akustinen Duo. Jumaliste, kuinka Hanhiniemen laulut sopivat hienosti kirkkoympäristöön, ja melko akustisesti soitettuina ne iskivät kyllä taas suoraan tuonne jonnekin - sydämeen, sieluun, ainakin. Pauli Hanhiniemeä en osaa edes hehkuttaa niin paljon, kuinka hän ansaitsisi. Olen nähnyt muutaman kerran aiemminkin kyseisen ruutupaidan esiintyvän, ja taas tuli tunne, ettei malttaisi odottaa seuraavaa kertaa.

Tottahan tän oli pakko tulla minunkin kirjahyllyä koristamaan! Ja tietty jos sieltä välillä jotain laulaisikin...

Viikkoon kuului myös tällainen erikoisuus:

1. Sain kutsun työhaastatteluun
2. Sain paikan
3. En ottanutkaan paikkaa vastaan

Iltatyö nuorten kanssa olisi ollut mahtava tilaisuus, mutta yhdistettynä yliopiston aikatauluihin ja etenkin näihin alkuhässäköihin, se olisi ollut minulle liikaa. Olin juuri päässyt ilmoittamasta esteestäni, kun huomasin toisen työmahdollisuuden. Soitin sinne hetimiten, ja pim: aloitan syyskuun alussa kokkikerhon ohjaajana :D Pikkuinen työ, mutta olen siihen erittäin tyytyväinen. Suurempaa juttua en uskaltaisi vielä aloittaa, ennen kuin opiskelut ovat lähteneet alkuun.

Sitten taas ruoka-asioihin... Tovin verran mieleni on tehnyt ruispuolukkapuuroa. Koska olen helppojen reseptien ystävä, pistin kattilan levylle ja heitin ainekset sekaan, puuro tuli siinä samalla kun pelasin yatzya tietokoneella... Mukavia syksyisiä makuja ja terveellinen välipala! Sopii myös opiskelijan budjettiin ;).

Ruispuolukkapuuro

1 ½ l vettä
4 dl puolukoita
4 ½ dl ruisjauhoja
½-1 dl tummaa ruokosokeria

Keitä vesi kiehuvaksi ja lisää loput aineet joukkoon. Vispaa kunnolla jauhokökkäreet pois, ja anna hautua liedellä n. puolesta tunnista tuntiin. Sekoittele välillä. (Itse otin puurosta annoksen jo puolen tunnin hautumisen jälkeen, ja hyvää oli. Lopun puuron jätin vielä hetkeksi levylle.)

Mukavia päiviä ja syksyn odotusta!

Äidin rusinainen omenariisipuuro

Kesä on vasta aluillaan, eikä paras omenakausi ole ihan vielä ajankohtainen. Onneksi omenoita saa myös kaupasta, vaikka paras fiilis tuleekin kun käyttää itse poimittuja luonnon antimia. Älä kuitenkaan välttämättä jätä tätä reseptiä syksyyn, koska tällä voi vähällä vaivalla rikastuttaa useammankin kesäisen välipalahetken :).

Tämä puuroherkku vie minut lapsuuteni kesiin, kun seilasimme perheeni kanssa pitkin Näsijärveä. Silloin tuli tutustuttua esimerkiksi Kurun ja Maisansalon hurjiin leikkipuistoihin sekä Ruoveden laivarantaan ja ihanaan jätskikioskiin. Äiti oli tehnyt veneeseen evääksi omenariisipuuroa, jonka pulleat rusinat maistuivat makealta pienen lapsen suussa. Puuro tarjottiin kylmänä, ja tällä tavoin se edelleenkin maistuu parhaimmalta. Kylmä maito pienenä lorauksena ei ole myöskään huono lisä.

Siinähän minä pari vuotta sitten veneessä!

Rusinainen omenariisipuuro

1 l vettä
2-3 omenaa paloina
2 dl rusinoita
2 dl puuroriisiä
1 dl sokeria
kanelia

Kaikki aineet lisätää kiehuvaan veteen ja annetaan keittyä puuroksi n. puoli tuntia. Puuron voi tarvittaessa lopuksi suurustaa (1 rkl perunajauhoja + tilkka kylmää vettä).

Helppoa kuin heinänteko (joskaan en ole sitä kokeillut): ainekset turpoavat itsekseen kattilassa ja sinä voit satunnaisen sekoittelun lomassa vaikka tanssia hölmösti peilin edessä ja haaveilla kesäreissuista. Täh, kai joku muukin tekee niin? ;)

Mullapa onkin vielä yksi annos tätä... Nam!