Ja taas virkkausta: tiskirätti

Ihanasta, pehmeästä, korallinvärisestä bambulangasta syntyi tänään tiskirätti keittiöön. Ei ehkä ihan sovi noihin meidän sinisiin laattoihin tai vihreisiin tiskiharjoihin, mutta mitäpä tuosta. Ensi kerralla hamstraan sitten vaikka sitä sinistä lankaa!

Lukemani perusteella bambuliinat eivät alkaisi haista niin kuin tavalliset tiskirätit. Tämä on mahtava uutinen, koska rätin haju (joka tarttuu ihanasti myös sormiin) ei ole varmasti kenenkään suosikki.

Tässä samalla voinkin mainostaa Ole hyvä -merkkisiä puhdistusaineita. Tuotteet ovat vegaanisia, luonnollisia ja hyväntuoksuisia! Sopivat siis hyvin yhteen tuon "ikirätin" kanssa. Tuokin oli niin helppo ja nopea väsätä, että taidanpa aloittaa pian uuden :).

Hyvin pyyhkii!

Virkattuja puhdistuslappuja

Menin Lankamaailmaan varta vasten etsimään bambulankaa. En ole käyttänyt sitä aiemmin, mutta olen lukenut sen käyttömahdollisuuksista: suunnitelmissa on tehdä ainakin tiskirätti ja sitten näitä puhdistuslappuja. Onnekseni liikkeessä oli "ota kolme, maksa kaksi" -tarjous, joten otin sitten heti kokeeksi kolme nättiä kerää tätä ihmeellistä lankaa. Lanka on Hjertegarnin Bommix Bamboo.

En tiedä ovatko kaikki bambulangat samanlaisia, mutta ainakin näiden kerien kanssa piti olla tarkkana lankaa koukulle otettaessa. Lanka ei ole kovin yhtenäistä, joten ylimääräiset pienet säikeet yrittivät tunkea itsensä vähän väliä koukulle. Noh, eilisen puuvillalangan virkkaamisen jälkeen varmaan mikä tahansa lanka tuntuu hankalalta :D Kyllä käsi taas harjaantuu kun jatkaa vain.

Varmaan moni on jo kuullutkin idean virkatuista puhdistuslapuista. Minä ainakin ihastuin saman tien ajatukseen ekologisista lappusista, ja valitsinkin kauneimmat värit koristamaan niitä: korallia, violettia, harmaata. Noita keriä pitää hakea vielä lisää! Herkulliset värit ja lankojen pehmeys vievät meinaan mennessään.

Tässä näkyy nuo kolme syksyistä väriä mitkä valitsin. Haluaa lisää!

Ajattelin, että puhdistulappuja tehdessä tärkeää on tehdä niistä riittävän pienireikäisiä, mutta kuitenkin sopivan reikäisiä kuivumisen kannalta. Sivuutin taas kaikki ohjeet ja sovelsin päässäni olevaa isoäidinneliön kaavaa. Kun osaat tehdä isöäidinneliön, ymmärrät ehkä tuon kirjoittamani ohjeen. Tai sitten et :D

1. Virkkaa ensin 5 kjs, sulje se sitten piilosilmukalla ympyräksi.
2. Virkkaa ympyrään aina kaksi pylvästä, sitten 1 kjs. Sulje kierros piilosilmukalla.
3. Toiseen kierrokseen virkataan aina kolme pylvästä ja 1 kjs. (Ja pyvääthän virkataan aina edellisellä kierroksella syntyneisiin "reikiin")
4. Kolmanteen kerrokseen viisi pylvästä ja 1 kjs.
Tähän mennessä lappunen on luultavasti jo hyvän kokoinen. Itse virkkasin koukulla nro 2,5.

Testasin eilen iltapesulla yhtä lappusta. Itse en vahvoja meikkejä käytä, joten testaus kohdistui vain kasvojen peruspuhdistukseen. Tulos: virkattu lappu toimi ihan samalla tavalla kuin kaupasta ostettu, ei kai siihen mitään kummempaa testiä tarvitse :D. Pesupussissa laitoin pesukoneeseen, niin voi sitten uudestaan käyttää eikä turhaa jätettä synny!

Loppusanat. Kestolaput ovat ihana, ekologinen vaihtoehto tavallisille puhdistuslapuille. Niitä on hauska ja erittäin nopea tehdä, joten niitä saa aikaiseksi pienen varaston verran vaikka yhden elokuvan aikana. Seuraavaksi pitääkin miettiä sitten jokin mahdollisimman kaunis säilytysratkaisu näille!

Virkattua söpöilyä

Sain yhtenä päivänä suihkussa ollessani monta hyvää ideaa, joiden ansiosta jaksoin pestä tämän ylipaksun tukkanikin mutisematta puhtaaksi. Yhden ideoista ehdin toteuttaa tänään, katsotaan muita sitten ensi viikolla.

Halusin tehdä vanupuikolle suloisen säilytyskipon pilttipurkista ja virkatusta puuvillalangasta. Näin kesäsunnuntaina Lankamaailma ei ollut tietenkään auki, joten olin markettien lankahyllyjen tarjonnan varassa. Ja lankahan oli siis pakko löytää juuri tänään: jos se olisi venynyt huomiseen, inspiraatio olisi voinut huidella jo ties missä. Lopulta löysin Tokmannilta juuri sitä kaipaamaani valkoista puuvillalankaa, Novitan Kotiväki Kartanoa. Ensimmäistä kertaa virkkasin puuvillalankaa, ja ihastuin kyllä ikihyviksi. Lanka on sopivan "kovaa", ja sitä on huomattavasti helpompaa työstää kuin villalankaa. Virkkuukoukku tuuppaa aina menemään villalangan säikeitten väliin, ja langassa saattaa olla ärsyttäviä hipsuja ja hapsuja.

En oikein tiennyt tarkalleen, millaista virkkausjälkeä lähtisin hakemaan. Olen todella huono ja laiska lukemaan ohjeita, joten ajattelin taas ruveta virkkaamaan mitä nyt päähän juolahtaa. Ensin muodostui tuo alareunan "rimpsuhamonen", ja siitä lähdin virkkaamaan ylöspäin. Olen käyttänyt nyt vain yksinkertaisia pylväitä sun muita, mutta lopputulos on siitä huolimatta miellyttävä. Haluaisin opetella tekemään jotain kivoja pitsikuvioita, koska tuolla langalla ne näyttäisivät todella nätiltä. Pitääkin etsiä, josko netistä löytyisi jokin opetusvideo!

Tälle purkille on suunnitelmissa vielä yhtä söpöjä kavereita... Taidan pistäytyä huomenna Lankamaailmaan ja katsoa, mitä sieltä löytyy!

Pysytään kuulolla! ;)

Viikon mietteitä ja ruispuolukkapuuroa

Heippa!

Tää on ollut kyllä mielenkiintoinen viikko, ja vielä olis pari päivää jäljelläkin! Maanantaina seikkailtiin ystävän kanssa Särkänniemessä, syötiin burgereita ja metrilakua, ja mä istuin pelkurina odottelemassa kun ystävä pyöriskeli mm. Tornadon kyydissä. Onhan se ennen ollut munkin lempilaitteita, mutta miten sen nyt sanoisi... Vanhuus ei tule yksin! Uskalsin kuitenkin moniin muihin hurjiin, kuten High Voltageen ja Half Pipeen, joka on ihan thö best!

Oon nähnyt nyt paljon ystäviä, on ollut aika ihanaa. Kohtahan jo alkaa koulu ja pakerrus, joten nyt on hyvä nähdä ihmisiä vielä kun energiatasoni on suht. korkealla!

Eilen torstaina oltiin Tampereen tuomiokirkossa Syntisten yö -tapahtumassa laulamassa yhteislauluna "syntisten virsiä", joista on oikein kirjakin koottu. Saatiin hyvät paikat edestä, kun tultiin jo lähes puoltatoista tuntia ennen tapahtuman alkua paikalle. Illan odotetuin juttu oli tietenkin Hanhiniemi-Rauhala M.A.D - eli Melko Akustinen Duo. Jumaliste, kuinka Hanhiniemen laulut sopivat hienosti kirkkoympäristöön, ja melko akustisesti soitettuina ne iskivät kyllä taas suoraan tuonne jonnekin - sydämeen, sieluun, ainakin. Pauli Hanhiniemeä en osaa edes hehkuttaa niin paljon, kuinka hän ansaitsisi. Olen nähnyt muutaman kerran aiemminkin kyseisen ruutupaidan esiintyvän, ja taas tuli tunne, ettei malttaisi odottaa seuraavaa kertaa.

Tottahan tän oli pakko tulla minunkin kirjahyllyä koristamaan! Ja tietty jos sieltä välillä jotain laulaisikin...

Viikkoon kuului myös tällainen erikoisuus:

1. Sain kutsun työhaastatteluun
2. Sain paikan
3. En ottanutkaan paikkaa vastaan

Iltatyö nuorten kanssa olisi ollut mahtava tilaisuus, mutta yhdistettynä yliopiston aikatauluihin ja etenkin näihin alkuhässäköihin, se olisi ollut minulle liikaa. Olin juuri päässyt ilmoittamasta esteestäni, kun huomasin toisen työmahdollisuuden. Soitin sinne hetimiten, ja pim: aloitan syyskuun alussa kokkikerhon ohjaajana :D Pikkuinen työ, mutta olen siihen erittäin tyytyväinen. Suurempaa juttua en uskaltaisi vielä aloittaa, ennen kuin opiskelut ovat lähteneet alkuun.

Sitten taas ruoka-asioihin... Tovin verran mieleni on tehnyt ruispuolukkapuuroa. Koska olen helppojen reseptien ystävä, pistin kattilan levylle ja heitin ainekset sekaan, puuro tuli siinä samalla kun pelasin yatzya tietokoneella... Mukavia syksyisiä makuja ja terveellinen välipala! Sopii myös opiskelijan budjettiin ;).

Ruispuolukkapuuro

1 ½ l vettä
4 dl puolukoita
4 ½ dl ruisjauhoja
½-1 dl tummaa ruokosokeria

Keitä vesi kiehuvaksi ja lisää loput aineet joukkoon. Vispaa kunnolla jauhokökkäreet pois, ja anna hautua liedellä n. puolesta tunnista tuntiin. Sekoittele välillä. (Itse otin puurosta annoksen jo puolen tunnin hautumisen jälkeen, ja hyvää oli. Lopun puuron jätin vielä hetkeksi levylle.)

Mukavia päiviä ja syksyn odotusta!

Herkkä, herkempi vai erityisherkkä?

Aina ennen nähdessäni jossain sanan "erityisherkkä", ohitin sen ajattelematta oikeastaan mitään. Olisi kannattanut pysähtyä ja ottaa selvää. Pari kuukautta sitten pysähdyin. Facebook-kaveri oli linkannut seinälleen pitkän artikkelin erityisherkistä ihmisistä, ja ajattelin viimeinkin tutustua asiaan.

En voinut uskoa lukemaani. Luin esimerkkejä ja kokemuksia, ja minuun iski erikoinen tunne. Varmasti moni ensimmäistä kertaa asiaan tutustuva erityisherkkä kokee saman reaktion: tuohan on aivan kuin minä. Tutustuin ajatukseen kuitenkin varovasti: voisiko tuo kertoa minusta, vai kuvittelenko vain?

Äkkiä tuli tunne, että haluan saada omia ajatuksiani kirjoitetuksi ylös, vaikka sitten tähän blogiin. Minulle on aina ollut helpompaa kirjoittaa kuin puhua. Pelkään sellaisia tilanteita, kun minun pitäisi ilmoittaa joku vaikea, kipeä tai superonnellinen asia toiselle. Pelkään omaa reaktiotani, koska itku on lähes varmasti tulossa. Pelkään näyttää itkuani sen vuoksi, koska en pysty hillitsemään sitä: pieni tai suuri, iloinen tai surullinen asia, itkuni on aina samanlainen vesiputous- ja rääkymisryöppy. Vaikka kerrottava asia ei oikeasti saisi minua itkemään, sen kertomisen jännittäminen saa. Erikoista, eikö? Siksi mieluummin kirjoitan.

Lahdesta löytyy tämä puhutteleva taideteos :)

Itkun lisäksi toinen asia, jolle koen olevani erityisen herkkä, on ihmisten seura ja yksinolon tarve. Minusta on tietenkin ihanaa viettää aikaa ystävieni ja muiden elämäni ihmisten kanssa, mutta jaksaakseni olla porukassa, minun täytyy saada tarpeeksi omaa aikaa. Vain yksin ollessani voin "latautua" ja saada päätäni tyhjennettyä. Välillä minun täytyy vain saada ajatella.

Joskus olen seurassa hiljainen. Se ei (ainakaan yleensä...) tarkoita että olisin vihainen tai surullinen, minun vain täytyy olla niin. Nyt olen itsekin alkanut ymmärtää sen, ja annan itselleni luvan olla vaiti jos silti tuntuu.

Erityisherkät kuulemma kokevat aistit tarkemmin ja vahvemmin kuin muut. Kipukynnys saattaa olla matala, konsertissa ei pysty keskittymään ilman korvatulppia, ja usein muiden mielestä tavallinen maisemakin näyttää niin erityisen hienolta, että sitä on vaikea selittää. Välillä on hankalaa yrittää saada toinen ymmärtämään, kuinka sanoinkuvaamattoman maukas jokin ruoka on, tai kuinka joku musiikkikappale saa hassun tunteen jokaiseen soluun. Tuntuu hankalalta, ettei voi saada toista ymmärtämään.

Olen huomannut, että jotkut tilanteet saavat minut reagoimaan kehollisesti. Esimerkiksi kova melu, hälinä tai siivottomuus aiheuttavat minussa lähes aina voimakasta väsymystä, ahdistavaa tunnetta, sydämentykytyksiä tai päänsärkyä. Sosiaalinen kanssakäyminen on tietenkin mukavaa, mutta se myös väsyttää: sen huomaa viimeistään seuraavana aamuna kun on nukkunut sikeämmin ja pidempään kuin yleensä.

Näitä asioita on paljon! Olen esimerkiksi jo aikaisemmin huomannut olevani jotenkin yliherkkä kofeiinin vaikutuksille. Muistoissani on nuoruuden "energiajuomakännit", kun yhden tölkillisen jälkeen istuin vessanpöntön vieressä sydän vimmatusti tykyttäen. Kaksi kuppia kofeiinipitoista teetä on myös liikaa, sen jälkeen on kummallinen olo koko päivän. Luin jostakin, että erityisherkkyyteen saattaa liittyä juuri tällaista kofeiiniherkkyttäkin. Onneksi osaan nyt välttää tätä piristysainetta :D

Kukaan toinen ei voi "diagnosoida" toiselle erityisherkkyyttä. Se on täysin omien tuntemusten varassa. Toisaalta tämä kaikki voi johtua vain siitä, että olen hieman introvertti tapaus. Oli miten oli, erityisherkkyydestä tietäminen on saanut minun oloni paremmaksi. Nyt ajattelen, että minulla on lupa olla tällainen. Tämä on taas näitä kliseisiä asioita, että "jokainen ihminen on erilainen ja jokaista pitää ymmärtää ja arvostaa". Mutta jotta voisi ymmärtää, pitää olla tietoa. Erityisherkkyys on suhteellisen yleistä, n 15-20 % ihmisistä kokee olevansa sellainen. Tämän vuoksi olisi hyvä, jos jokainen tutustuisi hieman tähän asiaan, esimerkiksi tällä sivustolla. Itse aion seuraavaksi lukea Elaine N. Aronin kirjan "Erityisherkkä ja parisuhde", josta toivon saavani paljon uutta pohdiskeltavaa! Kerron vaikka myöhemmin, millainen lukukokemus oli.

Mulla on hyvä, sulla on hyvä, kaikki ollaan hyviä toisillemme!

Niin, ja syödään jäätelöä vaikkei aurinko paistaisikaan!

Munakasfanin takaisku

Heippa!

Minulla oli hieno idea kehitellä ja julkaista koko postauksellinen erilaisia munakasvariaatioita. Mutta kuinkas kävikään: olen tainnut syödä liikaa munakkaita yhden pienen tytön tarpeisiin, enkä pysty siihen enää! Siinä on nyt jotain niin etovaa, että olen joutunut heittämään loput annoksistani biojätteen sekaan (kyllä, tämä on ehkä edustavin puhe esitellessä reseptiä, älkää hämääntykö...). Julkaisen kuitenkin tämän ohjeen, koska se oli oikeasti erittäin maistuva. En vain tällä hetkellä siedä sitä itse munan (?) makua ollenkaan :D Ehkä jos pidän pientä taukoa ja mussutan jotain muuta, munakkaatkin alkavat taas maistua!

Pesto-kesäkurpitsamunakas

2 kananmunan keltuaista
3 munanvalkuaista
loraus maitoa
kesäkurpitsaa paloina
pari lusikallista pestoa
muutama tippa sitruunamehua

Riko ensin munien rakenne rikki. Lisää loput ainekset ja vatkaa niin hyvin, että pestokin sekoittuu joka puolelle.

Ja uskokaa tai älkää: kyllä tätä kannattaa kokeilla! Munakas saa ihanan vihreän värin ja miellyttää silmää. Ainakin jos osaa kääntää sen nätimmin kuin minä...

Kesähaaste

Olen viime aikoina haalinut itselleni kasan kiinnostavia kirjoja. Tapani mukaan olen onnistunut saamaan niitä joko ilmaiseksi, parilla kolikolla tai vaihtamalla suklaapatukkaan! Eli kalliiksi tämä harrastukseni ei ole tullut. Kirjoja on minulla aina ollut paljon, mutta nyt olen saanut jälleen uuden kipinän lukemiseen. Pitkällä kesälomallani minulla on ollut siihen myös oikeasti aikaa. Useana päivänä olen heti aamupuuron jälkeen suunnannut pehmeälle sohvalle ja oikaissut kirjan kanssa "uudelle levolle". Ihanan laiskaa! Tämä kesä on ollut täynnä kylmiä ja pilvisiä päiviä, ja tarinoihin uppoutuminen on vienyt ajatukset aivan muualle: milloin paahtavalle autiolle saarelle, milloin rahtilaivan kannelle.

Jossain vaiheessa huomasin, että monesta hankkimastani kirjasta on tehty myös elokuvaversio. Otinkin sen itselleni haasteena: lue kirja ja katso sen jälkeen siitä tehty elokuva! En ollut juurikaan harrastanut tällaista, joten oli mielenkiintoista nähdä myös elokuvantekijän visio alkuperäisteoksesta. Jotkut saattavat parahtaa jotain siitä, että leffat ottavat monesti liikaa vapauksia, ja vastaavat melko hatarasti kirjan tarinaa. Noh, niinpä minäkin päädyin lopulta olemaan tätä mieltä. Se, että oli juuri äsken lopettanut kirjan ja miltei samalta istumalta syöttänyt DVD:n koneeseen, kostautui. Jokainen kohtaus oli liian hyvin muistissa, ja se häiritsi katsomista aika tavalla: "Hei, ei toi noin sanonu! Tonhan piti mennä tonne! Ja mikä toikin on?"

Kärpästen herrasta minulla oli valittavana kaksi elokuvavaihtoehtoa: juonta kuulemma lähes orjallisesti noudattava mustavalkoversio vuodelta 1963, sekä enemmän vapauksia ottava, vuoden 1990 versio. Ajattelin, että värielokuvaa olisi mukavampi seurata, joten pakkasin sen kirjaston hyllystä kassiini.

Pettymys oli suuri oikeastaan heti elokuvan alusta lähtien. Kaikki asiat tuntuivat mielestäni menevän aivan väärin, eikä tarinaa ollut niin nautinnollista seurata kuin oletin. Kuitenkin kituutin rainaa eteenpäin ja huomasin, että loppua kohden katselukokemus muuttui yhtäkkiä siedettävämmäksi. Jonain päivänä aion kuitenkin katsoa vielä sen mustavalkoisen version, olen niin alkuperäisten juonien orja! Mitään ei saa muuttaa, piste! :D

Bridget Jonesin päiväkirjoista tutustuin lähemmin (siis lähes 500 sivun verran) sen toiseen osaan. Elokuvista katsoin kuitenkin molemmat, tietysti. Niitä olikin uskomattoman ihana katsella, kun harvemmin tulee mitään "tyttöelokuvia" katsottua. Kaiken ihanuuden taustalla oli kuitenkin jälleen pieni pettymys: eihän se kirjan juoni taaskaan tullut kunnolla esiin elokuvasta, plääh. Mutta minkäs sille voisin, hyviä leffoja nuokin molemmat ovat! Tykkään ainakin hurjasti noista molemmista miehistä, grr...

Kirja- ja leffaprojekti jatkuu Prinsessan muodossa. Erityisesti kirjassa kiinnostaa tuo historiallinen osuus: kuinka psykiatrinen sairaanhoito on kehittynyt Suomessa? Elokuvasta olen nähnyt vain muutamia pätkiä, mutta kohta pääsen sitäkin tiirailemaan!

Tällä välillä olen onnistunut kuluttamaan aikaani myös muihin kirjoihin, kuten, öh, Viisikkoon...

Jättehyvä parivaljakko, pakko mainostaa!

Ihanaa, aurinkoista, helteistä, kuumaa päivää jokaiselle! Muistakaa, että rannalla loikoillessa on hyvää aikaa lukea! Eikä ole väliä, mitä lukee, kunhan lukee: lukeehan Frendien Joeykin lähinnä muropakkauksen tekstejä, ja ihan hyvä siitäkin on tullut ;)