Helmet-lukuhaaste: 18/50

Tämä kevät on mennytkin suurimmaksi osaksi nenä kiinni kirjassa: siinä ovat neulepuikot, askartelut ja muut mukavat mutta aikaavievät aktiviteetit jääneet paitsioon. Myönnän, että parsinneula on kyllä muutaman kerran eksynyt käteeni (ja ikävästi myös sormiini kipeästi viiltäen) kun olen ommellut haalarimerkkejä komeansinisiin fennistihaalareihini.

Tajusin, että minähän olen lukenut jo aika monta opusta, joten pääsisin vielä hyvinkin kiinni vuoden 2016 Helmet-lukuhaasteeseen. Huhtikuu on puolessa välissä ja haasteenkin puoliväli tässä jo lähestyy! Tässä vähän listausta ja selvennystä lukemisistani.

1. Ruuasta kertova kirja
2. Matkakertomus: KATRI MANNINEN - SAKU JA SUURI SURU. Kyllä, luin tämän salkkarikaipuuseeni joululoman loppuvaiheessa. Tässä kirjassa Saku matkustaa siis Norjaan.
3. Kirjassa rakastutaan: JANE AUSTEN: YLPEYS JA ENNAKKOLUULO. No tässä jos missä kyllä rakastutaan. Tämän lukemisesta olen jotenkin erityisen ylpeä, koska olin aina ajatellut etten olisi kiinnostunut ko. teoksesta. Katsoinpa sitten elokuvankin samaan syssyyn, eli kyllä kolahti.
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
6. Kirjastosta kertova kirja
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja 
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin: SHAKESPEARE - HAMLET. Onhan mulla tuolla hyllyssä Romeo & Julia, mutta ehkä tartun siihen sitten syssymmällä.
9. Sinulle vieraalla kielellä tai (osittain, toim. huom.) murteella kirjoitettu kirja: ROSA LIKSOM: UNOHDETTU VARTTI. Ihanalla, kiehtovalla pohjoisen murteella kirjoitettu novellikokoelma.
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
11. Sarjakuvakirja: ART SPIEGELMAN - MAUS I & II. Rankkaa sarjista. Tykkäsin kovasti.
12. Näytelmä: MOLIÈRE: SAITURI. Montakin näytelmää on tullut tänä vuonna luettua, mutta tämä jäi erityisen hauskana mieleen.
13. Kirjan nimi on kysymys
14. Historiaa käsittelevä tietokirja
15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta: TIIA TEMPAKKA: MUUTAHEINÄÄ. Lähiökirjaston poistohyllystä. Suomen kielen opiskelijalle herkkua.
17. Kirjassa juhlitaan
18. Lastenkirja
19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan
21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja: DENIS DIDEROT - JAAKKO FATALISTI JA HÄNEN ISÄNTÄNSÄ. Juu, lukemisen arvoinen teos tämäkin.
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.)
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja: UUNO KAILAS - UNI JA KUOLEMA. Näköjään oli jossain täkylistalla kun sitä selasin, oli sattumoisin myös meidän kirjallisuuskurssin listalla.
25. Kirjassa on yli 500 sivua
26. Elämäkerta tai muistelmateos
27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja
30. Viihteellinen kirja
31. Olympialaisista kertova kirja
32. Kirjassa on myrsky
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja: SYLVIA PLATH: ARIEL. Mielenkiintoisia, elämän viimeisiä hetkiä.
34. Keskustelua herättänyt kirja: ANJA KAURANEN: SONJA O. KÄVI TÄÄLLÄ. Aikanaan kohun nostattanut. Tämän hommasin itselleni viime kesänä, nyt se oli sitten "pakollista" luettavaa kurssille. Ei haitannut.
35. Kirjassa ollaan avaruudessa
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan: VIIVI LUIK: SEITSMES RAHUKEVAD. Kevät.
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja: ALBERT CAMUS - SIVULLINEN. Noopel-Albert.
40. Eläkeläisen suosittelema kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä: GOETHE: NUOREN WERTHERIN KÄRSIMYKSET. Vanha kunnon kirjeromaani.
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)
44. Kirjassa joku kuolee: AUGUST STRINDBERG - NEITI JULIE. Kukapa ei kuolisi näissä traagisissa näytelmissä?
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja: KATRI MANNINEN - KALLEN INTTIVUOSI. Lisää salkkarikaipuun lievitystä, tämäkin tuli tammikuun alkupäivinä luettua.
46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
48. Kirjassa on alle 150 sivua: HENRIK IBSEN - NUKKEKOTI. Kyllä, jonnin verran alle 150.
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja: FRANZ KAFKA - NÄLKÄTAITEILIJA. Kirjastossa oli jotkut Kafka-päivät juuri kun olin hakemassa tätä kirjaa sieltä. Onnekas sattuma siis.

Rauhallista joulua kaikille!

Jouluisin kuvin toivotan kaikille onnellista ja rauhallista joulua!

<3

Flunssanäpertelyä: hernepussi ja tiskirätti

"Heippa vaan täältä papereiden keskeltä! Papereita on jos jonkinmoisia: nenäliinoja siellä täällä, koulutehtäviä ja ruutupaperia, ja vähän liiankin kiinnostava käsityölehti. Enkä edes huijaa: teen töitä lattialla ja täällä lojuu ihan oikeasti kaikkia noita edellä mainittuja lehdyköitä ja minä röhnötän niiden keskellä. Vietän siis flunssapäivää kotona, ja tekemättömien koulutehtävien pinoa pitäisi alkaa purkaa. Onneksi motivaationi tuntuu olevan poikkeuksellisen korkealla, kaikesta marraskuun pimeydestä huolimatta. Minua houkuttelisi kuitenkin kovasti tuo lipaston päällä keikkuva lankakori, mutta yritän saada jotain tehdyksi ennen kuin kajoan siihen. Se olkoon sitten palkinto hyvin (?) tehdystä työstä!"

Sain onneksi jotain muutakin aikaan kuin koulujuttuja. Tein edellisessä postauksessa käyttämästäni takin vuorikankaasta hernepussin, niin kuin suunnittelin. Kangasta riittäisi vielä, joten näitä taitaa tulla vielä lisää. On tuo kuosi edelleenkin niin silmiä hivelevä! Ja näistä on varmasti hyötyä töissäni lasten kanssa: hernepussit on hauskoja, ja niitä voi ottaa leikkeihin ja peleihin mukaan. Muistan tykänneeni hernepusseista lapsena kovasti. Olisin ollut ikionnellinen jos olisin saanut oman! :)

Virkkasin myös toisen tiskirätin bambulangasta, kun edellinen osoittautui niin hyväksi tekeleeksi. Seuraavaan rättiin ehkä eri muotoa tai lisää värejä? Pitänee pistäytyä lankakaupassa!

Heissulivei ja pitäkää itsenne lämpiminä!

Kierrätysnalle

Sain ajatuksen hyödyntää vanhaa, kierrätykseen joutavaa takkiani uusiokäyttöön. Olen aina pitänyt kyseisen takin kukkakuosisesta vuorista, ja eihän niin kaunista yksityiskohtaa saisi hukkaan laittaa! Minun on muutenkin käynyt sääliksi tuota vuoria, kun se ei ole koskaan päässyt ihmisten ihailtavaksi.

Jälkeen...

...ja ennen.

Päätin tehdä nalle-pehmolelun. Piirsin ensin kaavan ja leikkasin sen avulla kaksi palaa kukkakankaasta. Sitten täytyikin jo koristella nallen etupuoli: vanhat napit ovat löytöjä äitini kaapeista, ja vaaleanpunaisen nenän ompelin villalangasta. Silmät (ja vähän suutakin) piirsin mustalla tussilla. Mietinnässä tosin on, josko liimaisin ihan oikeat askartelusilmät nallelle. Toisaalta tykkään tästä pelkistetymmästäkin versiosta.

Aloin ommella nallea pykäpistoilla kiinni, ja sulloin väliin aina sopivissa kohdissa joko vanua, villalangan pätkiä tai kankaanpaloja. Kierrätys kunniaan tässäkin osiossa!

Kukkavuoria on vielä jonkin verran jäljellä, ja ajattelin käyttää sen kaiken hyödyksi. Suunnitelmissani on ainakin hernepussien ja toisen nallen tekeminen.

Pakko muuten vielä näyttää, mihin lankesin näin kaksi kuukautta ennen joulua: Minion-joulukalenteri! Pitihän se ostaa ennen kuin ne myydään loppuun ;).

Musta on tullut näköjään perjantaikirjoittelija :D. Eli hyvää viikonloppua jälleen kaikille!

Hieman erilainen WC-kukka

Mitä kaikkea kaunista voisi tehdä turhasta pahvijätteestä, kuten vessapaperirullista? Otin pinterestin avukseni ja rupesin työn touhuun!

Vessapaperirullista syntyi tällaisia koristeita. Päällystin rullat ensin paperilla, sitten leikkasin niistä suikeroita, jotka yhdistin toisiinsa neulalla ja langalla. "Kukan" keskellä tukea antaa rytistetty karkkipaperi.

Tässä vielä ohje kukan tekemiseen:

1. Leikkaa haluamasi värisestä paperista wc-paperirullan ympärille menevä suikero, ja liimaa se kiinni. Anna kuivahtaa hetki.

2. ja 3. Litistä rulla ja leikkaa siitä suurin piirtein samanlevyisiä suikaleita. Kukkasen tekemiseen tarvitset kuusi suikaletta.

4. Ota esiin neula ja lankaa. Tee paksuhko solmu langan toiseen päähän, ja jätä vähän solmimisvaraa (=työn päättelyä varten) solmun jälkeen.

5. Pujota lanka jokaisen kuuden suikaleen läpi, ja pujota halutessasi helmi jokaisen "terälehden" keskelle.

6. Kun palaat aloituskohtaan, solmi langanpäät yhteen. Vie lanka vielä lopuksi yhden terälehden läpi kukan ulkopuolelle, ja tee lankaan lenkki ripustusta varten.

Kukasta tulee näin aika löysä, joten sen keskelle kannattaa tunkea esim. rytistetty karkkipaperi antamaan tukea. Ja siitä tulee aika nätin näköinenkin!

Halusin myös kokeilla pienten säilytyslaatikoiden tekemistä muropakettien tms. pohjista. Sainkin sitten pari sellaista aikaiseksi: toiseen laitoin kasettini (kyllä, c-kasetit) ja toiseen, kukkakuvioiseen, laitoin joitakin pieniä neuletarvikkeita. Tuosta Weetabix-paketin pohjasta tuli vain aika kaponen säilytysloota, tosin tuohon tarkoitukseen oikein sopiva. Pitääkin seuraavan kerran kaupassa etsiä mahdollisimman leveäpohjainen pahvipakkaus, jotta saan sitten joillekin isommille pikkutavaroille oman kodin. Erikokoisista ja -muotoisista pahvilaatikoista saa tietenkin koottua isommankin säilytyskokonaisuuden, vaikka vetolaatikon sisään.

Viileää viikonloppua!

Elokuva-arvostelu: Häiriötekijä (2015)

Onko elämässä punainen lanka – ja voiko sen kadottaa?

Minulla on tapana katsoa elokuvan traileri ennen varsinaista leffateatterikokemusta. Harvemmin kuitenkaan kolmea kertaa, silti ymmyrkäisen hämmennyksen vallassa. Sain selville vain, että elokuva koostuu kymmenestä pienemmästä tarinasta, joilla ei ole oikeastaan mitään yhteistä. Tai no, jokaista tarinaa kiusaa jokin selittämätön häiriötekijä. Rainan loppuminuuteilla kuitenkin selviää, kuinka elämän punainen lanka on kulkenut ilkikurisesti näiden kaikkien tarinoiden läpi. Se sama punainen lanka, joka ensimmäisen tarinan henkilöltä katosi.

Aleksi Salmenperän elokuvassa Häiriötekijä keskitytään elämän epämiellyttäviin yksityiskohtiin, joiden katseleminen aiheuttaa myötähäpeää, kummastusta ja välillä hilpeyttäkin. Itse asiassa minulla oli hauskaa kolmen ensimmäisen tarinan ajan. Sitten hämmennyksen sekaan tunkivat ahdistus ja pieni pelkotila. Yhdessä vaiheessa olin ihan valmis lähtemään salista normaalien ihmisten luo. Päätin kuitenkin, etten halua olla nyhverö ja jäin. Onneksi. Elokuvan keskivaiheen häiriintyneimpien hetkien jälkeen katseleminen muuttui jälleen siedettäväksi.

Häiriötekijä on vaikea elokuva arvosteltavaksi. En oikein tiedä, kuinka paljon siitä voi kertoa paljastamatta liikaa. Trailerinkin ollessa niin ympäripyöreä, katselukokemus voi menettää yllätyksellisyytensä jos siitä kertoo vähänkään yksityiskohtaisesti. Erityisesti tämän elokuvan kohdalla on tärkeää, että katsoja saa muodostaa näkemästään oman, subjektiivisen näkemyksensä. Katsojan tulee itse oivaltaa, mistä on kyse.

Kaiken kaikkiaan Häiriötekijä on elokuva, joka laittaa miettimään ja analysoimaan. On aina hyvä, jos asioita ei sanota suoraan päin katsojan naamaa. Antoisasta elämyksestä kertoo, että vielä kotimatkalla keskustellessa pompsahtaa esiin uusia näkökulmia ja oivalluksia. Mitä esimerkiksi ulosteessaan rypevä kuolemaa tekevä nainen yrittää meille viestiä? Minulle ehkä jotain, sinulle luultavasti jotain aivan muuta. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka omat elämänkokemukset vaikuttavat siihen, millä tavalla taiteen viestejä tulkitsee. Itselleni jäi eniten kaihertamaan elokuvan alkupuolella nähty yksinäinen, alaston mieshahmo, jolla tuntui olevan omituiset päämäärät. Jotakin toista tämä hahmo ehkä naurattaa, minua se taas muistuttaa omissa painajaisissani pyörivistä olioista. Myönnän, että jään monesti ylianalysoimaan kokemaani ja saatan sen vuoksi järkyttyä liian helposti. Häiriötekijästä jää siitä huolimatta enemmän positiivinen kuin negatiivinen jälki, juuri omalaatuisuutensa vuoksi. Keskustelun herättäminen on aina hyvä juttu.

Elokuvan näyttelijäkaarti on taattua suomalaista laatua, loistavasta Eero Ritalasta aina Pirjo Longan kautta muuntautumiskykyiseen Tommi Korpelaan. Korpela esittäytyy muun muassa machona erämiehenä ja sadistisena kartanon isäntänä, eräänlaisena kokkina. Elina Knihtilä taitaa loistavasti inhorealistiset kohtaukset, eikä häpeile itseään pätkän vertaa. Jokainen löytänee tästäkin joukosta suosikkinsa, ja parastahan on se, että samat näyttelijät kulkevat mukana jokaisessa tarinassa, aina erilaisina hahmoina.

Yhden eläköön-huudon ansaitsevat myös elokuvan musiikki ja maskeeraus. Musiikki on yksinkertaisuudessaan vaikuttavan dynaaminen, ja se jää koko loppuillaksi soimaan päässä. Maskeeraajan töistä vaikutuin erityisesti Tommi Korpelan esittämän rappioalkoholistin hahmosta: hahmon valuminen aina vain kauemmaksi elämästä ei olisi koskettanut niin paljon ilman taidokkaan maskeeraajan ansioita.

Tämän kokemuksen perusteella minusta tuntuu, että pidän enemmän juoneltaan yhtenäisten elokuvien katselemisesta. Kokonainen tarina on helppo hahmottaa, henkilöhahmot ja niiden väliset suhteet tulevat paremmin esiin ja tarinalla on yleensä jokin päätös. Voi tietenkin olla, että tuntemukseni johtuu vain tottumattomuudesta, en tiedä. Teos on kuitenkin alun perin teatteriesitys, ja sinne se taitaa luonteensa vuoksi paremmin sopia. Teatterin vaikuttavuus on myös omaa luokkaansa: voin vain kuvitella, kuinka olisin kaksi vuotta sitten Q-teatterin katsomossa puristanut käsinojiani kahta kovemmin kuin nyt Tampereen Cine Atlaksessa. Mielestäni elokuvatoteutus onnistuu silti verraten hyvin, koska näyttelijöiden esittämät tunteet pääsevät hyvin esille myös intiimissä elokuvasalissa.

Häiriötekijä onnistuu vaikuttamaan. En voi kuvitella ihmistä, joka lähtisi salista kuin olisi juuri katsonut tusinakomedian: kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Koska tässä elokuvassa todella on tapahtunut.

Helsinkiläisen elämäntapapultsarin ohitse kulkeva elämä, ihmisjoukon edessä puihin menevä nainen ja näkymättömäksi jäänyt aviomies herättävät takuulla meissä jokaisessa inhimillisiä tunteita, kuten myötätuntoa, naurunpyrskähdyksiä tai ahdistusta. Juuri tämä onkin Häiriötekijän paras anti.

Suosittelen Häiriötekijää niille, jotka haluavat luvan kanssa nauraa muiden töppäilyille, sekä niille, jotka eivät vähästä säikähdä. Häiriötekijä on niille, jotka vaativat taiteelta paljon.

Tämä arvostelu on kirjoitettu suomen kielen perusopintojen kurssille.

Teehetki kätyreiden kanssa

Kirpeää perjantaita! Tänään jaksoin viimeinkin viimeistellä mahtavan minion-mukinlämmittimeni. Työ on lojunut keskeneräisenä varmaan keväästä saakka, koska minua ei ole huvittanut päätellä lankoja saatika sitten nyprätä noiden pienten yksityiskohtien kanssa. Oikea aika taisi olla tänään, koska työn viimeistely onnistui mielestäni mainiosti :)

Mukinlämmitin sai kunnian poseerata pikku-Bobin kanssa!

Idea ja helppo ohje löytyy täältä. Mukinlämmitin on helppo vaihtaa mukista toiseen, ja se kiinnitetään napin avulla. Moni varmaan miettii, että mukinlämmitin on varmasti hyvin tärkeä kapistus. Mutta kukapa ei ilahtuisi kuumasta kupposesta, jossa hymyilee joku rakkaista minion-ystävistämme! Eikä mukikaan polta sormia ;). Ja ovathan nämä nyt ihan mahdottoman söpöjä. Pitäisikö innostua ja tehdä koko arsenaali?

Hymyillen hyvää viikonloppua toivottelen! :)